”Olen lukenut kaikki raiskaustekstit. Mitään niin kamalaa en itse ole kokenut kuin he. Itkettää ja suututtaa.
Olen kuullut kuinka nuoret miehet puhuvat ja jopa naiset sanovat ”ei mieltä voi muuttaa kesken kaiken. Jos on jo suostunut niin turha itkeä, että on raiskattu.” Olen kuullut kuinka nuoret miehet lähes ihaillen puhuvat toisista nuorista miehistä ”se ei koskaan jätä kesken, se vetää loppuun asti, ei kesken voi lopettaa, se ei kuuntele jos mieli muuttuu.”
Olen kuullut, että kotibileissä kuvataan ympärillä, kun kaverit harrastavat seksiä, usein humalassa. Ja tiedä sitten kenen suostumuksella tai suostumatta. Joka paikassa on oikeus tirkistellä, lääppiä ja kouria.
On minullekin tehty pahaa. Laitettu sormia väkisin sisään, nuoltu, puristeltu joka puolelta ja sanottu että ”jos sä tykkäät musta, näytä mulle kuinka paljon”, Oletus sanojen takana on että pitää riisua vaatteet ja olla koskettavana. Olen antanut seksiä, koska siten voi ”helpottaa” toisen oloa ja sitten on taas ihana, että voi saada muutakin huomiota kuin mulkoilua ja huokailua.
Ikävintä on se, että viisitoista vuotta sitten olessani teini, tämä oli normaalia puhetta. Ikävää, jos se edelleen teiniemme keskuudessa on. Oon kuullut sanonnan, että jokainen nainen tietää naisen, joka on raiskattu, mutta yksikään mies ei tiedä miestä, joka olisi raiskaaja.
Mun kaikki kokemukset on samanikäisten tekemiä kuin itse olen ollut. Mä pidän edelleen itseäni likaisena ja rumana. Mulla on mielenterveysongelmia, ahdistusta. Mun on hankala olla kahdestaan samassa tilassa miehen kanssa. Se on pelottavaa. Olen kerran ollut baarissa. Joku mies kehui mun silloisia värikkäitä hiuksia, mä ajattelin heti, että se kehuu siksi, että pääsee housuihin. En tykkää puhua vieraille. On vaikea pitää yllä ihmissuhteita. Joskus söin lääkkeitä. En kulje yksin pimeässä.
Onneksi olen avannut suuni tietyille ihmisille, joilta olen saanut tukea. Ja oon niin lukemattoman monta kertaa kuullut ja jutellut, että kaikenlainen seksualinen härintä on niin arkipäiväistä. Ja että ei tunnisteta mitä kaikkea raiskaus tai seksuaalinen häirintä on. Mä niin toivon, että seuraavat sukupolvet olisi parempia toisilleen. Että arvostettais sitä toista ihmisenä. Eikä tarvis pelätä tuttua ja tuntematonta tyyppiä.
Pelottavampia on tutut ihmiset. Kuinka fucked up täytyy olla, että tuntee toisen ja silti valitsee satuttaa ja kykenee vielä ajattelemaan, että se on ihan okei, että siihen on oikeus?
Voi kun kaikki oppisi tuntemaan omat rajansa ja kunnioittaisi muiden rajoja ja ihan lapsesta lähtien. Josko meille kasvaisi sukupolvi, jossa nähtäis ihmiset sukupuolien takana. Sillä kyllä meidän kulttuurissa on jotain pahasti vialla, kun sukupolvesta toiseen miehet puhuvat naisista kuin palana lihaa ja kuvittelevat, että peniksen hyvinvointi on kumppanin hyvinvointia tärkeämpää. ”