”Me aikuiset pidämme kaikkia muitakin stereotypioita, kuin sukupuolistereotypioita yllä. Ja meidän aikuisten tehtävä olisi katkaista niiden kierre.
Suurelta osin stereotypioiden valumiseen sukupolvelta seuraavalle on varmasti olematon seksuaalikasvatus.
Traumaattiset kiintymyssuhteet ja kaikki sisälle padotut tunteet. Ei ole lapsen annettu olla oma itsensä. Sitten aikuistuessaan lapsi jatkaa samaa seuraavalle sukupolvelle.
Ex anoppini on kutsunut lastani äpäräksi (koska avioton), yrittänyt tehdä hänestä väkisin oikeakätisen (koska vasenkätisyys on vamma), eikä ole antanut pojan käyttää kynsilakkaa. Pojastahan tulee vähintäänkin homo ja homous sairaus. Hänen omasta pojastaan (exäni) on kasvanut täysin samanlainen. Pistin vuosia vastaan näitä stereotypioita kaikin tavoin ja selitin lapsille asioita lukemattomia kertoja. Niin kauan, kunnes lapset itse tulivat ikään, jossa osaavat itse ajatella asioita ja ymmärsivät kuinka rajoittuneita ja sallimattomia heidän isovanhempansa ovat/olivat.
Lisäksi näitä asioita ei voi puolustella sillä että he ovat syntyneet jo ennen suuria ikäluokkia. Että silloin nyt vain asiat olivat niin. Koko elämä on oppimista ja kasvamista, kasvun esteenä on vain itse. Jokainen voi halutessaan kasvaa myös näissä asioissa.
