Olen kolmekymppinen, yhden lapsen äiti, lapsen isän kanssa on yhteishuoltajuus. Puhkesin seksuaalisesti kukkaan vasta eron jälkeen, uusia kokemuksia hain pitkän parisuhteen jälkeen ja varmaan hellyyttä, läheisyyttä tai huomiota. Oli varattuja miehiä, sinkkumiehiä, yhden illan juttuja, pari kertaa jopa baaristakin lähti joku mukaan. Piti ihan asettaa itselleen rajat ettei hakeudu enää noihin tilanteisiin. Ja on tuntunut hyvältä pysyä niissä rajoissa! Ja tietää nyt mitä haluaa ja mitä ei.
Haaveissa olisi löytää mies joka ei olis ihan perinteisimmän parisuhteen kannattaja, tuli nääs kokeiltua seksiä enemmän kuin yhden miehen kanssa ja oli melkoisen nautinnollista… Kerron pari esimerkkiä tapailuista mitä on tullut koettua ja olikohan tuossa ekassa rakkautta laisinkaan.
– Yksi pidempiaikainen varatun miehen kanssa (ehkä reilun vuoden pituinen) tapailu oli. Tutustuttiin somessa. Hän kertoi että kotona on melko kylmää makkarin puolella ja lasten takia sitä vaan yhdessä on. Nähtiin ja taisi seksiä olla jo ekalla näkemisellä. Aivan ihana ja kohtelias ja työelämässä oleva mies, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Olin sinisilmäinen ja tyhmä. Hän sanoi monesti, että jos olosuhteet olisivat toiset niin haluaisi olla minun kanssa kunnolla. Aluksihan se oli ihanaa salaista kiellettyä nautintoa.
Yhtenä päivänä hän sanoi olevansa ihastunut, myöhemmin rakastunut. Kai sitä maalaisjärjellä ajatteli, että kai se mies joskus eroaa ja sit voidaan olla yhdessä kunnolla. Minäkin ihastuin ja rakastuin. Tuntui, että oltiin sielunkumppaneita, luotu toisillemme. Oli hellyyttä ja läheisyyttä, hyvää seksiä, sielujen sympatiaa. Tuntui, että jokin magneetti veti minua ja häntä puoleensa. Toisen lähellä oli ”peikkomaisen hyvä olla”. Kävin välillä treffeillä muiden miesten kanssa, mistä tuo mies oli mustasukkainen (miksi ihmeessä, hänhän se pettää puolisoaan tapailemalla minua?).
Mutta ajan oloon minusta alkoi tuntumaan henkisesti pahalta. Kun nähtiin ja oli seksiä ja sitten mies lähti takaisin perheensä luo. Tuli sitten sellaista on offailua, että minä halusin lopettaa tapailun, mutta sitten sitä taas otin häneen yhteyttä ja soiteltiin ja nähtiin ja seksiinhän se taas meni. Ja tuota on offailua tapahtui useita kertoja. Ja muistaakseen joinakin kertoina se mies syyllisti minua siitä, että olin halunnu lopettaa tapailun. Pahimmillaan purskahdin itkuun heti seksin jälkeen hänen sylissään, kun varatun miehen tapailu alkoi ottaa mielen päälle.
Pyysin häntä pari kertaa valitsemaan minun ja puolisonsa väliltä, toiseksihan siinä aina jäi. Rupesin sitten ehdottamaan, että josko nähtäis vaan kavereina. Yksi päivä hän kertoi, että etsii kolmannen naisen jolta saa seksiä kerta minulta ei saa. Tuntui ihan helvetin pahalta.
Jos sanoo toiselle että rakastaa, niin eikö sitä sitten erota huonosta liitosta ja olla sen kanssa jota rakastaa? Tai jos ei pysty, niin olisi sydäntä lopettaa toisen tapaaminen jos näkee että toiseen sattuu? Tuntui että oma mielenterveys alkaa prakailemaan, toki masennustaustaa oli jo entisestään.
Yksi päivä hän sitten sanoi kertoneensa puolisolleen pettämisestä. Myöhemmin kertoi, että erosivat. Minähän ehdin innostua että jee josko vihdoin voitas olla kunnolla yhdessä! Mutta ei hän halunnutkaan olla. Kertoi syyksi ettei pystyisi ikinä jakamaan naistaan muiden miesten kanssa. Jätti minut autossa hymyillen, minä itkeä vollotin. Taisin toki itkeä useasti jo tapailun aikanakin kun sanat tai toisen käytös välillä satutti. Mut sitten sitä ajatteli, että ei noin ihana mies voi tehdä noin, ei noin ihana mies voi satuttaa, johdatella, manipuloida tms. Jossain välissä ajattelin, että se mies ei oikeasti tiedä mitä haluaa tai sit on mestarimanipuloija.
Myöhemmin tuli oltua yhteyksissä extempore ja nähtiin baarissa. Pussailtuahan siinä tuli ja lähdettiin minun luo, oli puhe että vaan nukkumaa.Hän oli ehkä enemmän humalassa kuin minä. Kun kerroin vielä minun luona, että en ole seksiä vailla, mutta viereen voi tulla nukkumaan niin hän soitti itselleen kyydin ja lähti pois. Eikä tainnut olla ensimmäinen kerta, että lähti pois kesken kaiken jos ei ollut seksiä luvassa.
Vielä myöhemmin viestitteltiin ja käytiin pitkästä aikaa kahvilla. Hän kertoi löytäneensä naisen ja että ovat kihloissa, muuttaneet yhteen, perheautokin ostettu. Vissiin jo silloin baarissa moikkailun aikaan olivat jo yhdessä tai ”tauolla”. Jotenkin hänen näkeminen sai mielen solmuun tai että kesti useampi päivä toipua koko näkemisestä. Myöhemmin kertoi, että ovat kimppailleet ja avanneet suhteensa. Se vähän sattui, kun oli minulle sanonut ettei voisi naistaan ikinä jakaa. Kertoi, että on löytänyt tinderistä ja yhdeltä nettisivustolta naisia hyviksi ystäviksi.
Viime jouluna toivotteli hyvät joulut viestillä yhden äkin sydänemojilla ja olin että mitä hittoa se nyt viestiä laittaa. Mietin että ei se ny voi takaisin mun elämään tulla tuosta noin vain niinkuin ei mitään. Nähtiin vielä yhden kerran maalis- ta huhtikuussa, mutta emmä pystyny näkemään häntä kuin viisi tai kymmenen minuuttia, tuli niin outo olo, piti päästä pois.
Siinä kesti aikansa tajuta, että toinen halusi tapailla vain seksin takia. Ei hän sitä toki ikinä myöntänyt. Vieläkin joskus iltaisin yksinäisenä hetkenä tulee fiilis, että laittaisi hänelle viestiä, että mitä kuuluu. Kaipaa sitä peikkomaisen hyvää oloa ja turvallista olotilaa mikä toisen lähellä oli. Mutta maltan itseni, kun siinä vaan rikkoo itseään jos päästää sellaisen ihmisen takaisin elämäänsä.
– On myös tullut kokeiltua yhden sinkkumiehen kanssa fwb (friends with benefits)-tapailua, mutta se ei ehkä ole minua varten, kun sekoitan sen tapailuun ennen parisuhdetta. Aluksi oli ihastumista molemmin puolin, mutta toinen osapuoli on kertonut, ettei halua enempää, hengailu ja seksi ok. Minä taas haluaisin enemmän ja olen vieläkin ihastunut. Kai sitä siitäkin tapailusta pitäisi vaan repäistä irti. Mutta kun saa hellyyttä ja läheisyyttä! Ja seksiä. Pitää pohtia ja lähteä sit pikku hiljaa irrottautumaan.
Kiitos kun jaksoit lukea ja tuntui hyvältä kirjoittaa nämä ulos. Olisihan se ihana löytää mies, jonka kanssa voisi kokea sitä oikeaa rakkautta.”
