”Ilmaista rahaa ei ole”. ”Joskus rahaa on, joskus ei ole, nyt ei ole”. ”Rahaa ei ole, eikä sitä tule”. Muun muassa näin valtionvarainministéri Rikka Purra on sanonut valtion taloudesta. Sen jälkeen on leikattu. Pienituloisilta, koulutuksesta, kulttuurista, lapsilta, nuorilta, vammaisilta. Muutama mainitakseni. Aina samalla syyllä, rahaa ei ole.
Tänään uutisoitiin, että hallitus sinetöi valtion osuuden länsiradasta. Kyseessä on niin sanottu tunnin juna. Rahaa valtio jolla ei ole rahaa antaa radalle 400 miljoonaa euroa. Purra kommentoi päätöstä sanomalla, että siinä pysymme. Riikka Purra entisin sanoin: "Joskus rahaa on, joskus ei ole". Nyt sitä rahaa sitten tuntui olevan. Puhuttaessa esimerkiksi vähävaraisten tuista tai kulttuurista, niin sitten rahaa ei ole.
Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee asetusta, joka antaisi turkistarhoille 350 miljoonaa. Tällä rahalla jatkettaisiin eläinrääkkäystä, joka on kielletty lähes koko muussa Euroopassa. Rahalla olisi tarkoitus taata rääkätyille eläimille virikkeitä. Riikka Purran sanoin: "Joskus rahaa on, joskus ei ole". Puhuttaessa turkistarhauksesta niin rahaa tuntuu olevan. Puhuttaessa esimerkiksi lastensuojelusta tai erityistä tukea tarvitsevien materiatuesta niin rahaa ei ole.
Tunnin juna Turusta Helsinkiin ja virikkeitä rääkätyille eläimille on yhteensä 750 miljoonaa euroa. Se on paljon rahaa kassasta, jossa rahaa ei kuulemma yhtään ole.
Vai onko kyse sittenkin arvovalinnoista ja kaverikapitalismista? Jokainen tietää vastauksen.