17. joulukuuta

Kividiscon kivisessä nurkkapöydässä istui kivipariskunta. He kutsuivat minut luoksensa ja esittivät toiveen, että saisivat pussata oikeita huulia. Minä suostuin rakkauden tekoon. Suudelma tuntui kovalta, mutta ajatus oli pehmeä.

`maasta poimin kirjokiven, katsoin sen silmiä sirisilmin, tunsin kuinka kivi katsoi, takaisin kivisin silmin, lauloin sille miesilaulun, lauloi se minulle kivilaulun, yhtä vähän kuin lakata hengittämästä, voin minä sinua lakata pyydystämästä´.

Cmx-turkoosi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *