Kysyin muutama päivä sitten keinoja sille, että miten saisimme vähennettyä suomalaisten miesten väkivaltaa ja aggressiivisuutta? Pitäähän minun itsekin vastata esittämääni kysymykseen.
Leikin lapsena meikeillä ja rakastin Euroviisuja. Kiiltokuvat olivat minusta ihania. Itkin aina kun itketti. "Älä nyt poraa siinä". Niin kuulee moni itkevä poikalapsi yhäkin. Isot pojat eivät itke ja muuta paskaa. Ja näin torpataan poikalapselta lupa tunteisiin, jotka hän hautaa sisälleen loppuelämäkseen. Vaan eihän ne sinne jää. Aikuisena niitä paetaan riippuvuuteen. Toinen juoksee itsensä liikuntakyvyttömäksi ennen viittäkymmentä. Toinen juo itsensä aikaiseen hautaan. Sitten ovat he jotka lyövät tai jopa tappavat. He jotka nostavat Suomen yhdeksi Euroopan Unionin vaarallisimmista maista naisille olla ja elää.
Minä sain itkeä. Minä sain leikkiä kiiltokuvilla ja katsella Euroviisuja. Meikkejäkään ei kielletty. Minulla sai olla pitkä tukka. Siitä minun pitää antaa tunnustusta vanhemmilleni. Duunariperheessä arvot ovat vapaampia. Ihminen saa olla ihminen.
Ennemmin räkänokastakin mies tulee kuin tyhjännaurajasta. Miehen pitää olla mies. Valta, voima ja kunnia. Iankaikkisesti. Vittu aamen. Mies ei saa murtua. Mies ei saa näyttää heikkouttaan ja sen jälkeen hän näyttää heikkoutensa olemalla koko elämänsä murtumaton itkemällä sisäänpäin ja lyömällä vaimoaan kännissä turpaan.
Miehen pitää juosta kovempaa. Miehen pitää nostaa enemmän penkistä. Mies ei ole mikään saatanan marjanpomija. Mies on uhoa, hikeä ja itkemättä jääneitä kyyneleitä. Siitä tulee matemaattisella kaavalla nyrkki. Se heilahtaa aina silloin, kun muuta keinoa ei ole. Eikä niitä ole, sillä mies ei ole saanut tunnekasvatusta. Hänet on jyrätty olemaan itkemättä, vaikka itkettäisi. Mies on täysin kyvytön kohtaamaan tunteitaan. Ja jos siinä hetkessä ei jaksa lähteä juoksemaan entistä kovempaa juoksulenkkiä tai viinaa ei ole kaapissa niin valinta on aggressio.
Väkivaltainen mies kuvittelee olevansa alfauros. Hän on kaukana siitä. Hän on pelkäävä pieni poika ison miehen vartalossa. Hän itkee vanhempansa edessä. Hän toivoo että hänet otettaisiin syliin ja lohdutettaisiin. Hän toivoo että hänelle sanottaisiin, että itke poika vaan, se helpottaa. Sitten hän muistaa vanhemman sanat: "Älä poraa siinä, iso mies".
Nyt hän on iso mies, eikä hän osaa itkeä, mutta hän osaa lyödä.