”Ajattelin kirjoittaa oman kokemukseni,siitä mitä lapsuuteni oli.

Makasin saunan lattialla ja minua potkittiin,hakattiin ja haukuttiin. Kun puhun hakkaamisesta niin kyse ei ole vaan pikkuläpsyistä vaan hakkaamisesta joka oli jotain niin kamalaa ja ankaraa etten pysty sitä kunnolla sanomaan.

Isän tapa oli raahata saunaan hakattavaksi,hän hakkasi päätäni kovaan lattiaan eli betoniin

huusi samalla että toivoo minun kuolevan ja että saan yhtä kamalia lapsia mitä itse olen,hän huusi kaiken vihansa samalla kun hakkasi päätäni siihen saunan lattiaan,kuoleman ja sen miten inhottava lapsi olen.

Anelin ja rukoilin,että isä lopettaisi,sanoin että isä rakas älä lyö enää,kunnes huomasin,että siitä ei ole hyötyä,hakkaamista kesti niin kauan kunnes olin hiljaa ja niin turta jo että vain makasin velttona ja itkin vain hiljaisia kyyneliä. En muista mistä nämä lähti,hän vaan sai raivokohtauksia ihan sormia napsauttamalla,minut on raahattu saunaan hakattavaksi ihan siitä koulupöydän vierestä missä tein läksyjä.

Tätä kesti joka kuukausi joskus pari kolmekin kertaan kunnes ystävät vei minut poliisilaitokselle kun en saanut päätäni käännettyä,sanoin etten voi mennä,isä hakkaa minut kun kuulee tästä. Kun menin koulusta kotiin pelkäsin niin paljon etten ole koskaan niin paljon pelännyt. Kun menin koulusta kotiin isä kysyi että missä olit. Hän muuten ei tehnyt tätä humalassa vaan ihan selvänä.

Me käytiin sitten perheneuvolassa jolloin katsoin sitä työntekijää melkein rukoillen että voisinko minä päästä lastenkotiin ja pyysin muutamaan kertaan. en pääsyt. Vaan he lähettivät minut takaisin kotiin hakattavaksi. Eivät katsoneet tilanteen olevan niin paha.

Kerran hän raahasi pikkuveljeni sinne saunaan ja nosti jo nyrkkiään ja sanoin,että sitä et kyllä hakkaa se on ihan pieni vielä noin 5-6vuotias. Että hakkaa mielummin minut. Silloin hän ei hakannut.

Kerran isän vaimo sanoi minulle että”sinut pitäisi hakata oikein kunnolla”

olin silloin viikonloppuna yöllä kuullut kun isä hakkasi sen vaimonsa ja sanoin,että ai niin kuin isä sinutkin hakkasi. jolloin hän ei sitten enempää sanonut,olin silloin teini-iässä.

Erään kerran olin kaverin luota tulossa pyörällä ja isä tuli vastaan,hän tönäsi minut ojaan ja hakkasi sinne,tien vastapuolella oli nainen joka lykkäsi vaunuja niin katsoi vaan että mitä tapahtuu,ajattelin mielessäni että menisi soittamaan apua,mutta niin ei tapahtunut.

Kun kuukautiseni alkoivat,en saanut pestä itseäni kuin kerran viikossa,vaikka niinkuin tiedetään että kuukautisten aikana pitäisi peseytyä joka päivä

Lähdin alaikäisenä kotoa. Minulle kerrottiin kun ylä-aste oli päättymässä,että he eivät maksa minun ammattikoulua,mutta minun piti lähteä kotoa joka aamu klo 8 enkä saanut mennä kotiin ennen klo 16.Enkä saanut olla siinä asunnon pihalla vaan minun piti mennä pidemmälle. Eli olin koko päivä ulkona satoi tai paistoi,oli pissahätä tmv en saanut mennä edes vessaan,enkä saanut sinä aikana mitään ruokaa enkä vettä. Tuolloin kun olisin voinut hakea ammattikouluun,en tiennyt olisiko minulla ollut mahdollisuutta hakea opintolainaa/tukea. joten luin itselleni ammatin sitten kun en enää asunut kotona. Minulla oli mukana kun muutin 2 muovikassillista vaatteita,ei mitään muuta.

Nämä asiat on vaivannut minua niin paljon,etten pääse eroon näistä vaikka olen tuon jälkeen käynyt terapiassa kymmeniä kertoja.

Olen miettinyt,että paljonko tätä on? ja että moniko jää ilman apua. minä jäin,

Enkä ymmärrä miten joku voi vihata lastaan niin paljon. Äitini ei halunnut minua ottaa,ei edes silloin kun vietin päivät ulkona,satoi tai paistoi. hän vihasi minua yhtä paljon.

Kun kirjoitin tätä,kurkussani jokun palanen ettei meinaa henkeä saada. itkuhan sieltä taas puskee pintaan

– niin paljon vihaa,tietämättä että miksi.”

0 kommentti

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *