Tämä on vaikea aihe kirjoittaa, koska aihe tuntuu olevan jollain tasolla tabu. Olen aiemmin sivunnut aihetta muutamassa kirjoituksessa ja en ole sen jälkeen välttämättä saanut kovinkaan rakentavaa palautetta.
Viime vuonna ilmestyi elokuvateattereihin tanskalainen ”Kauhea nainen” elokuva. Elokuvan ohjaaja sai kintereilleen vihaisen lauman arvostelijoita, koska elokuva antoi heidän mielestään yksipuolisen kuvan parisuhteesta, jossa nainen manipuloi suhdetta henkisesti väkivaltaisella tavalla.
Elokuva on miehen näkökulma naisen tuhoisasta vallankäytöstä parisuhteessa, joka ilmenee elokuvassa muun muassa vähättelynä, nälvimisenä, puuttumisena, ohjailuna ja seksillä pelaamisella. Elokuva on pelottavan tarkka kuvaus parisuhteesta, jossa ihminen hajottaa ihmisen palasiksi askel kerrallaan. Tässä tapauksessa nainen tuhoaa miehen.
Melkein joka toinen suomalainen nainen on kokenut elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa. Se on kammottavan suuri lukema ja suorastaan häpeällistä meille suomalaisille miehille. Olemme Euroopan mittapuulla vaarallinen maa naisille. Mies kokee parisuhteessa myös väkivaltaa, mutta se on enemmän henkistä kuin fyysistä väkivaltaa ja tässä kirjoituksessa paneudutaan henkiseen väkivaltaan.
Henkinen väkivalta alkaa usein ihan pienestä arkipäiväisestä asiasta. Elokuvassa ”Kauhea nainen” se alkaa siitä, kun mies ja nainen rakastuvat ja he päättävät, että nainen muuttaa miehen asuntoon asumaan. Ensimmäisenä lähtevät seinältä miehen seinään kiinnittämät julisteet ja sen jälkeen pala palata koko sisustus. Nainen muuttaa miehen luo asumaan, mutta asettaa vanhan kotinsa uusien seinien sisälle ja purkaa miehen kodin käyttämättömiksi tavaroiksi varastoon.
Kuuntelin erästä Ylen Podcastia, jossa puhuttiin vapaaehtoisesta yksinasumisesta. Siinä vieraana ollut nainen kertoi, että ei voisi kuvitellakaan, että hänen asunnossaan asuisi joku toinen ihminen. Ihan vain siksi, että hänellä on kodissaan kaikilla astioilla, vaatteilla ja asioilla tarkka järjestys ja hän ei ole siitä valmis tinkimään yhtään. Hän voisi kuvitella asuvansa jonkun toisen kanssa, jos toinen olisi valmis sulautumaan hänen luomaansa järjestelmäänsä.
Elokuvassa ”Kauhea nainen” kyseisen luonteen omaava nainen muutti poikaystävänsä luokse asumaan. Elokuvassa on hyvin yleinen ja kuvaava kohtaus yhdestä manipuloinnin ja vähättelyn ilmenemisestä. Mies on täyttänyt astianpesukoneen ja on laittamassa sitä käyntiin, kun nainen ilmestyy paikalle ja tyhjentää koneen astioista ja täyttää uudestaan oikeammassa järjestyksessä. Mies menee kyseisen kohtauksen jälkeen rappukäytävään raapimaan ihoonsa naarmuja.
Minulle kirjoitti mies, jonka avioliitto oli ajautunut kriisiin. Hänen vaimonsa ei kehdannut ottaa häntä mukaansa illanistujaisiin, koska miehellä ei ollut naisen mielestä tarpeeksi arvokas ammatti ja työ ja kun illanistujaisissa puhuttiin usein työstä, niin nainen ei kestänyt sitä häpeää, että hänen miehensä ei ollutkaan korkeakoulutettu.
Elokuvassa ”Kauhea nainen” on kuvattu miehen ja naisen treffit. Mies järjesti illan salaa ja ei etukäteen kertonut illan ohjelmaa. He menivät ensin hotelliin, josta mies oli varannut heille huoneen. Kuohuviiniä kaataessaan nainen katsoo miehen hiuksia ja sanoo, että hiukset näyttävät rumalta. Hän arvostelee myös miehensä vaatetusta ja miehen viinivalintaa, joka naisen mielestä osoittaa, että miehellä ei yrityksestä huolimatta ole oikein makua monenkaan asian suhteen.
Taidemuseossa nainen sanoo äänekkäästi, että miksi mies on naisen museoon tuonut, koska eihän mies ymmärrä mitään taiteesta. Monella eri tavalla nainen saa miehen tuntemaan itsensä tyhmäksi, rumaksi ja sivistymättömäksi. Nainen murjoo miehen itsetuntoa sanoilla ja eleillä pieniksi paloiksi, samalla kun mies nielee kaiken kiukkunsa ja pettymyksensä.
Psykologi Tony Dunderfelt on tyypittänyt erilaisia miestyyppejä. Lyhyesti kirjoitettuna, ykköstyypin mies on voimalla ja uholla elävä mies, joka kertoo miten asiat ovat ja kuinka ne pitää hoitaa. Tunteista ykköstyypin miehet eivät puhu, koska tunteet ovat pehmeyttä, jota pitää yrittää välttää.
Kakkostyypin mies on moderni mies, joka osaa tunnistaa erilaisia tunteita ja puhua niistä. Kakkotyypin mies on usein kiltti, huomioonottava ja sopeutuva. Tähän ryhmään kuuluvilla miehillä on vaara olla parisuhteessa liian kilttejä. Se näkyy siinä, että mies ei koskaan sano vastaan ja suostuu lähes kaikkeen, mitä häneltä pyydetään ja vaaditaan, vaikka hän ei itse sitä haluaisikaan. Kakkostyypin mies on vieraana omassa kodissaan, jossa hän on ottanut sisustustyynyn aseman ja lähtee mukaan vaimon sukulaisten luokse, vaikka ei sinne haluaisikaan lähteä.
Kolmostyypin mies on kehittynein miehen malli. Mies osaa puhua tunteistaan ja tunnistaa itsestään haurauden ja heikkouden eikä yritä peitellä niitä piiloon. Kolmostyypin mies eroaa kakkostyypin miehestä siten, että hän ei silti pyri miellyttämään puolisoaan liikaa, vaan ottaa oman tilansa ja paikkansa uskaltamalla olla eri mieltä ja elää omaa elämäänsä, vaikka se ei aina menisikään yksiin puolison toiveiden kanssa.
Kun olen muutaman kerran kirjoittanut lauseita manipuloivista naisista, joille ei ole olemassa kuin yksi tapa tehdä asioita ja jotka eivät suostu tekemään mitään kompromisseja parisuhteessa, vaan pitävät maanisesti arjen lankoja käsissään, olen saanut joka kerta samanlaisia kommentteja.
Kommenteissa minulle kerrotaan, että kaikki on vastaanottajan vika. Jos nyt puhutaan heteronormatiivisesta suhteesta, niin naisen manipuloiva käyttäytyminen on miehen vika, koska miehellä ei ole munaa laittaa vastaan. Tulee onneksi myös kommentteja, joissa nainen kirjoittaa nähneensä peilistä kompromissikyvyttömän hallitsijan, jolle on vaikea päästää lankoja käsistään, koska jos hetkeksikin hellittää, niin maailma murenee käsiin.
Hyvä, sillä kyse ei ole läheskään aina miehen munattomuudesta, jos häntä pompotetaan ja jos hän kokee tulevansa suhteessaan jyrätyksi. Kyse kun saattaa joskus olla siitäkin, että nainen on manipuloiva ja hallitseva ja jonka ei oikeastaan kuuluisi olla parisuhteessa kenenkään kanssa. Aivan samalla tavalla, kun on olemassa ykköstyypin miehiä, niin aivan varmasti on olemassa ykköstyypin naisia, jotka parisuhteeseen vietyinä ovat aivan sietämättömiä puolisoita.
Yksi sellainen on nainen elokuvassa ”Kauhea nainen”, joka ei koko elokuvan aikana kasvanut ihmisenä ollenkaan. On tämä ”Kauhea nainen” sitten nainen tai mies tai joku siltä väliltä, niin sellaisen kanssa ei kenenkään pidä väkisin elämäänsä jakaa, sillä ”Kauhea nainen” vie lopulta kaiken hapen, tilan ja itsetunnon.
Kasvaa voi aina ja huomata oman toista tuhoavan käyttäytymisensä. Niin kertoi minulle viestin lähettänyt eronnut nainen, joka huomasi vasta eron jälkeen käyttäytyneensä täysin mulkkumaisesti miestänsä kohtaan. Hän oli juuri se nainen, joka halusi, että kaikki asiat tehdään hänen tahtonsa ja tapansa mukaan. Hän oli nainen, joka tiesi kaikki asiat paremmin ja puhui vähättelevään sävyyn miehestänsä. Hän oli nainen, joka järjesteli astianpesukoneen astiat miehensä jälkeen uudestaan, vaikka kaikki likaiset astiat mahtuivat koneeseen miehenkin lajittelemana.
Hän oli ihminen, joka tuhosi parisuhteensa olemalla sietämätön puolisoaan kohtaan.
Vaikuttaa hyvin tehdyltä, mutta surulliselta elokuvalta.
Hei, Kiitos kirjoituksesta. Tuo on täysin totta. Paljon olen miettinyt, että mistä tuollainen käytös johtuu, koska olen parikymppisenä ollut tuollainen. Nykyään pystyn antamaan puolisolleni jo vapauden olla oma itsensä, vaikka työtä on siihen vaadittu. Olen tullut siihen tulokseen, että aika paljon se johtuu naisen roolista siis siitä perinteisestä. Minut kasvatettiin siihen perinteiseen rooliin, jolloin minulla ei jäänyt toteuttaa itseäni muutakuin kodin ja lasten kautta. Ja sehän ei vaan riittänyt minulle. Siitä tuli se kontrolloinnin tarve, kun jollaihan sun elämä täytyi täyttää. Facebook muistuttaa mua lähes kymmenen vuoden takaisista postauksista, jotka nauravat miesten tyhmyydelle seksistisesti. Sehän on ollut sitä kapinaa, kun olen nähnyt miehet etuoikeutettuna, koska he saavat tehdä mitä haluavat. Tämä rooliin sopimattomuus on aiheuttanut myös naisvihaa, vihaa äitiyttä kohtaan ja suvaitsemattomuutta. Sitten tuli vain tuli raja vastaan. Myönsin itselleni etten halua olla enää duunari. Menin lukioon ja nyt olen lähes valmis insinööri. Alan valinta tuli sen mukaan mistä oikeasti olen kiinnostunut. Siis mähän oon hulluna matikkaan ja tekniikkaan, mutta nuorempana mulla ei ollut vain mahdollisuutta opiskella niitä, kun olin oppinut ettei tytöt kiinnostu tuollaisista. Olen opetellut hyväksymään itseni, se on ollut se kaikista suurin työ. Olen ymmärtänyt olevani bi seksuaali ja sukupuoleni ei ole selvärajaisesti naisen eli ajattelen olevani molempia. Termi taitaa olla muun sukupuolinen. Feminismi on mun mielestä tärkeää, mutta ei siinä saa mennä toiseen päähän eli alkaa pitää naisia etuoikeutettuna, vuorostaan. Itse ajattelen nykyään, ettei sukupuolella ole merkitystä. Perinteinen heteronormatiivinen ajattelutapa esim. ettei naiset ja miehet voi olla kavereita tuntuu absurdilta, koska olen bi niin eihän mulla vois olla kavereita ollenkaan. Nykyisessä suhteessani: Olen siis naimisissa keski-ikäisen valkoisen heteromiehen kanssa, saan olla sellainen kuin olen. Meille ei sukupuolella ole merkitystä, vaan me olemme omia itsejämme, ihmisiä.
Ei kaikkien naistenkaan tarvitse tyytyä muuttumaan toisen kanssa asujaksi. Kato yksin elävilläkin on oikeus elää ja olla kuten haluaa. Ihan kuin maailma olisi vallan tehty vain parisuhteeseen haluavia varten. No, jos oman näköistä hallintaelämää haluaa elää nainenkin niin mitä sitten? Tyhmyyttä on kauheaa on se, että hän hairahtuu edes yrittämään asumista elämistä toisen kanssa.
Yksin oman elämänsä vapaaherrattarena on 100 kertaa mukavampaa muutenkin.
Eipä lokeroida ihmisiä muotteihin, joihin he eväit mahdu.
Onnellisia parisuhdepäiviä vaan kaikille niihin hinkuville.
Näitä löytyy miehistä ja naisista. Normaalia ihmistä kiinnostaa omat tekemiset ja omien virheiden korjaaminen. Määräävää henkilöä muiden tekemiset ja muiden virheiden korjaamiset. Osaavat sanoa ja ”opettaa” muita, mutta eivät itse ota mitään vastaan.
Mun mielestä leffassa tai tässä tekstissä ei oo mitään muuta provosoivaa kuin tekstin ja elokuvan nimi.
Voidaan tyypitellä miehiä ja naisia ja sukupuolittaa asioita, joista osa toki onkin sukupuolittuneita. Elokuvassa kuvattiin kuitenkin selkeästi narsistista persoonallisuushäiriötä. On ansa langeta ärsyyntymään siitä että elokuvan nimi johdattelee keskustelua poteroihin sukupuolten välillä..
Huhhuh, ihan nousee ykä kurkkuun pelkistä muisteloista. Olen elänyt 3 v tuollaisen naisihmisen kanssa saman katon alla. Ei ole asiaa mistä mua ei olis haukuttu ja pilkattu. Tiedoksi vaan et ihminen voi kuuleman mukaan kävellä väärin, puhua väärin, pukeutua väärin, laittaa ruokaa väärin, mennä väärään aikaan töihin (eksän harrastukset kärsii), tietenkin kasvattaa lapsia väärin ja jopa hengittää väärin. Ja näitä ihmisiä on paljon.
Jos ihminen kärsii asosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kuten narsismi tai psykopatia niin hänen terävin psykologinen ase on manipulointi. Valitettavasti heitä on joukossamme jonkin verran ja yksikin on liikaa. Elämä psykopaatin kanssa on täydellistä painajaista, henkinen väkivalta tuhoa täysin ihmisen itsetunnon ja henkisen hyvinvoinnin. Sitä on todella vaikea tunnistaa, koska väkivalta alkaa pikkuhiljaa pienillä sanoilla ja teoilla, joiden tarkoituksena on tuhota toisen itsetunto ja oma tahto. Persoonallisuushäiriöinen on täysin laskelmoiva sanojensa ja tekojensa suhteen, hänellä on alusta saakka suuri suunnitelma. Julma ja itsekäs toiminta on mahdollista vain ihmisille, jotka eivät tunne tunteita samalla tavalla kuin valtaväestö, he ovat sisältä täysin tyhjiä. Parisuhteessa on myös hyviä hetkiä, jonka vuoksi kumppani pysyy suhteessa ja tätä kutsutaan väkivallan kehäksi. Valitettavasti ihmisiä leimataan kevyen perustein narsisteiksi tai psykopaateiksi, mutta todellisuudessa heitäkin on. Kyseessä on varsin ikävä sairaus ja toisin kuin monesti luulaan ko. sairaudet on mahdollista diagnosoida ja heillä kaikilla on yllättävää kyllä ihan globaalisti hyvin samanlaiset toimintamallit parisuhteissa. Mutta he hakeutuvat harvoin itse hoitoon, koska sairaudentunnetta ei ole. Itseasiassa he tuntevat vahvuudekseen mm. sen ettei he tunne katumusta ja empatiaa julmimmistakaan sanoista ja teoista. Itse olin naimisissa 15 vuotta psykopaattinaisen kanssa. Kokemuksia on melkein mahdoton kuvata ihmiselle, jolla itsellä ei ole samaa kokemusta. Mutta toisaalta on ollut hämmästyttävää huomata miten samanlaiset toimintamallit psykopaateilla on, kun keskustelee ihmisen kanssa, joka on joutunut elämään psykopaatin kanssa. Jos joku lukijoista miettii, että parisuhteessa on jokin vialla niin suosittelen tutustumaan netissä aiheeseen tarkemmin esim. hakusanoilla henkinen väkivalta, narsismi ja psykopatia. Jos havaitset puolisisi kärsivän esim. narsismista niin suosittelen vakavasti suhteen päättämistä välittömästi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, vaikka miten häntä rakastaisi. Psykopatiaan ja narsismiin ei valitettavasti ole olemassa toimivaa hoitoa tai lääkitystä. Jäämällä suhteeseen tulet todennäköisesti tuhomaan itsesi.
Teksti nosti mieleen sen minän, joka olin parikymppisenä. Usein narsismiin sekoitetaan myös henkilöitä, jotka kamppailee oman itsetuntonsa kanssa, yrittää löytää oikeaa tapaa elää ja hallita elämää, eikä välttämättä tiedä miten ihmistä kunnioittaa, koska ei ole itse saanut kunnioitusta nuorempana.
Kun oppii pois niistä käytösmalleista, mitä lapsuudenkodistaan on kantanut mukanaan, niin voi myös kokea vapauden oppia toisilta ihmisiltä. Se on oikeasti vapauttava tunne kun ymmärtää, että oma ajatusmalli tarvitsee muutoksia ja hyväksyy sen, että vielä pitää kasvaa ihmisenä.
Mietin myös usein, millainen vaikutus hormooneilla, joita saadaan e-pillerien yms. ehkäisyvalmisteiden kautta, on ihmisen käytökseen. Varmasti monet sivuttavat tämän, koska monelle valmisteet toimivat normaalisti ja kyllähän niitä kauheita ihmisiä löytyy ihan ilman lääkevalmisteitakin. Itse aloitin e-pillerien syömisen 17-vuotiaana ja lopetin 22- vuotiaana, sen jälkeen mieli on rauhoittunut ja raivonpuuskat loppuneet. Kokeilin uudestaan niiden syömistä pari vuotta sitten ja vanhat raivonpuuskat alkoivat samantien. Sitä ei itse edes tiedosta omaa käytöstään siinä vaiheessa ja luulee, että se kaikki raivo johtuu muiden toiminnasta, siitä miten ne toimivat väärin. Oikeasti väärin vain toimii oma mieli hormoonien ohjaamana. Kun aikuisena huomasin sen, miten hormoonivalmisteet vaikuttavat minuun, olen miettinyt vanhaa itseäni paljon ja sitä, olisinko ollut helpompi ihminen ilman niitä.
Tää täytyy käydä katsomassa, vaikka kuulostaa siltä, ettei kyyneleiltä välty. Mun mies kaverin exä oli tällainen, tai itseasiassa vielä pahempi! Eron jälkeenkin kontrolloi, kiusaa ja vaatii pomppimaan pillinsä mukaan. Mies kun on kiltti, yrittää sukkuloida ja ymmärtää, kun ei halua tahallaan satuttaa. Kaveri käy psykoterapeutilla. Kukaan ei sitä enää kuule kun exä mustamaalannut jne
Hyvä aihe!
Parisuhteissa vallan käyttö ja halu tulee esiin jollain tasolla. Puolin ja toisin.
Omalta kohdalta voin kertoa, että meidän suhteessa minä olin juurikin kirjoituksessa olevan naisen kaltainen. Suhteen alussa minä olin se tuhoava osapuoli. Ymmärsin tämän jossain vaiheessa. Muutin käytöstäni radikaalisti.
Tämän jälkeen sain henkistä väkivaltaa mieheni osalta kaksin verroin takaisin. Tämä tapahtui alkuun huomaamatta aivan kuten kirjoituksessa naisen toimesta. Lopussa ymmärsin, että henkistä väkivaltaa oli jatkunut suhteen alusta asti jollain tasolla mm. taloudellisena väkivaltana.
Kuten arvata saattaa suhde päättyi ja hyvä niin.
Mutta ajattelen, että mikään ei ole noin mustavalkoista kuten kirjoituksessa annetaan ymmärtää.
Asiahan oli teillä ihan niin kuin kirjoituksessa. Ainoa ero oli, että teitä oli 2 kirjoituksen kaltaista siinä suhteessa. Olitte sekä uhri, että se joka harjoitti henkistä väkivaltaa. Yhden sijasta 2 syyllistä.