”Monesti miettinyt että haluan kirjoittaa sinulle elämästäni jotta voisit sen julkaista, jopa muutamia kertoja kirjoittanut, mutta tuolla ne kirjoitukset roikkuvat muistiinpanoissa.

Äiti ; siitä olisi kerrottavana vaikka kuinka paljon. Yritän pitää tämän lyhyenä mutta en tiedä pystynkö.

Mun äiti halus mut, se halus lapsen, ihmisen joka ei koskaan häntä hylkäis ja rakastais ikuisesti – tämä voi särähtää jonkun korvaan negatiivisesti, mutta jos tietäisit tarinan kokonaan, ymmärtäisit. Joten minä synnyin ja äidistäni tuli äiti. Se vain, ettei kaikki mennyt kuten äitini olisi halunnut.

Äitini oli 16 kun synnyin ja päädyimme yhdessä ensikotiin. Long story short; paljon erinäisiä asioita ja tapahtumia ja olen siis asunut neljässä sijaisperheessä ja yhdessä lastenkodissa.

Eräässä sijaisperheessä asuin 7 vuotta. Ja millaisia nuo vuodet olivatkaan. Huh. Sijaisäiti yritti parhaansa mukaan saada häädettyä biologisen äitini elämästäni. ”Ei muidenkaan lasten vanhemmat käy täällä näin paljoa lapsiaan katsomassa” – oli todennut sijaisäiti äidilleni kun äitini kävi kerran kuukaudessa katsomassa minua. Paljon ilkeitä sanoja sai äitini kuunnella tuon 7 vuoden ajan. Äitini piti kuitenkin kiinni tapaamisista ja jossakin vaiheessa pääsin jopa viikonlopuiksi äitini luokse. Sijaisäiti ei ollut hyvä äiti. Hän manipuloi, käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Olen sanonut monesti että se oli 7 vuotta helvetissä. Mutta biologinen äitini pysyi kuvioissa koko sen ajan. Ja kuinka paljon iloitsen siitä asiasta! Mun äiti on paras äiti! On ollut koko ajan, kaikesta paskasta huolimatta!

Voin soittaa äidilleni koska vaan ja puhua mistä vaan. Ja kyllä, ihan mistä aiheesta tahansa. Voin soittaa ja itkeä. Voin soittaa ja nauraa. Voin lähettää viestin jossa kerron että kusin juuri housuihin koska aivastin. Olemme äitini kanssa ”samalla taajuudella” about kaikissa asioissa. Jaan äitini kanssa ihan liikaa tietoa elämän perusasioista ja nautimme molemmat siitä, millainen meidän suhde on. Mun äiti on paras. Ja mun sankari.

Kiitos äiti että olet. Kiitos että jaksoit taistella oikeudestasi olla läsnä elämässäni ja kiitos että olet iso osa elämääni. Olet rakas.

En hylkää ja rakastan varmasti!

Ps. Huostaanotolle oli peruste, mutta sijaisperheeseen sijoittamiselle en ole löytänyt perustetta, eikä sossusta ole löytynyt lippulappusta päätöksestä.”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *