”Tässäpä yhden eron tarina yhdestä näkökulmasta: Havahduin tässä taannoin pikkunousuissa yökerhon hämyssä sanovani exääni kritisoinneelle tuttavalle, että sinulle ihan tiedoksi, että pidän aina exäni puolta. Hän on fiksu ja lämminsydäminen ihminen, jonka kanssa olen varmasti loppuelämäni yhteydessä. Ja hänellä on erityisen erityinen paikka sydämessäni. Onhan hän ainuiden lasteni ainut isä, jonka kanssa kasvoin aikuiseksi, perustin perheen, rakensin talon ja monta muuta kotia sitä ennen ja kerrytin monenlaisia muistoja ja ihmissuhteita. Hän on minun ikikumppani vanhemmuudessa.
Olen meistä ylpeä siinä, että eron raakuudesta huolimatta päätimme pitää yhdessä lapsista huolta. Hoitaa asiat kunnolla, osoittaa lapsille, että meidän välinen yhteys säilyy ja perhe pitää yhtä, vaikka koteja olisi kaksi. Olemme juhlineet alkuvuosina varsinkin yhdessä äitienpäiviä, isänpäiviä, lasten syntymäpäiviä, jouluja, tavanneet kesäloman alkajaisiksi kahvilla, juhlineet valmistujaisia, rippijuhlia jne. Kävimme jopa parilla lomareissulla perheen kesken eron jälkeen. Kaikkea pientä yhteistä tärkeää. Meidän perheelle tärkeitä asioita.
Kenenkään ei ole tarvinnut valita meidän vuoksi puolia. Ero on meidän välinen, ei muiden. Vaikea, raskas mutta paras ratkaisu kaiken jälkeen. Kaikki eivät toki sitä ymmärtäneet, harva varmaan oikeasti. ”Olette niin sovussa, miksi erositte?” Juuri siksi rakkaat läheiset ja ystävät. Että pysymme jatkossakin sovussa ja elämän syrjässä toiveikkaana kiinni. Toisiamme tukien.
Kiitos maailman parhaalle exälle, kun olet.”