Parisuhde on mielenkiintoinen viritelmä.

Parhaimmillaan mitä ihanin tapa saada rakastaa ja tulla rakastetuksi. Toteuttaa elämän tärkeintä tunnetta, rakkautta, vapaasti ja suhteen osapuolille sopivalla tavalla.

Pahimmillaan ja joskus tuntuu jopa, että keskiverroltaan ihan jotain muuta.

Kauhulla olen lukenut ihmisten tarinoita siitä, kuinka he ovat tulleet parisuhteessaan raiskatuksi, koska varsinkin ennen moni mies kuvitteli omistavansa naisen kehon ja seksuaalisuuden. Seksin antaminen oli vaimon velvollisuus, halusi hän sitä tai ei.

Tämä on sairasta ja rikos. Kenenkään velvollisuus edes parisuhteessa ei ole antaa seksiä toiselle ihmiselle, jos hän ei itse sitä halua ja tämä on yksiselitteinen asia.

Mennään sitten toiseen asiaan. Yllättävän moni kuvittelee edelleenkin että avioliitossa on yksioikeus toisen ihmisen kehoon ja seksuaalisuuteen. Siinäkin tapauksessa jos seksiä ei avioliitossaan koskaan saa. Toisin sanoen, on suhteessa olevia, jotka yksipuoliselle päätöksellä päättävät, että seksiä ei ole, koska ihminen ei halua seksiä. Kuten aiemmin kirjoitin, niin kenenkään velvollisuus edes parisuhteessa ei ole antaa seksiä toiselle ihmiselle, jos itse ei seksiä halua. Niin se menee ja pitää mennäkin. Seksi ei ole ihmisoikeus. Ihminen saa olla harrastamatta seksiä.

Se mitä ihminen ei voi toisen puolesta päättää on, että kieltää toiselta ihmiseltä seksin ja seksuaalisuutensa toteuttamisen. Silti olen saanut tarinoita, joissa pariskunnan seksielämä on loppunut yhden ihmisen yksipuolisella päätöksellä, mutta suhteen toiselle osapuolelle ei ole annettu lupaa suhteen ulkopuoliselle seksille ja mahdollisesta erosta on esitetty uhkakuvia, että jos lähdet niin lapsiasi et tule sen jälkeen näkemään. Kysehän on tietenkin jo väkivallasta, mutta kyseisiä tarinoita olen valitettavasti saanut useita.

Miten ihmiselle on tullutkaan käsitys siitä, että voisi määritellä kenenkään toisen ihmisen seksuaalisuutta ja tarvetta sen toteuttamiseen? Jos ei itse halua seksiä, niin se on ookoo, mutta jos kieltää sen toiselta ihmiseltä, niin se ei enää sitä olekaan. Tämän pitäisi olla itsestään selvää, vaan se ei ole sitä. Olen lukenut useita kommentteja aiheeseen liittyen, jossa seksin kieltäminen toiselta oikeutetaan sen syyn pohjalta, että avioliitossa pitää rakastaa ja olla uskollinen ehdoitta ja tässä tullaankin jälleen siihen seikkaan, että avioliiton arvokulahtaneita yksityiskohtia pitää pöyhiä ihan huolella.

Asiaan on olemassa yksinkertainen ja helppo ratkaisu. Jos on parisuhteessaan päättänyt olla ilman seksiä ja toinen haluaisi toteuttaa vielä seksielämäänsä ja ero ei ole vaihtoehto, niin puolisolleen pitää antaa vapaus seksiinsä jossain muualla.

Sitä kutsutaan rakkaudeksi. Sen kieltämistä kutsutaan kontrolloimiseksi. Tiedättekö, miten kontrollissa olevat hakevat seksinsä? Salaa ja siitä kiinnijääminen on taas joidenkin silmissä sitä pahinta mitä toiselle ihmiselle voi koskaan tehdä, tietämättä tilanteen taustoista.

Ja jos ihminen ei ole valmis hakemaan seksiä suhteensa ulkopuolelta, vaan haluaa erota, niin hänet pitää laskea irti.

Sitä kutsutaan rakkaudeksi. Uhkailua ja kiristämistä esimerkiksi lapsilla taas kutsutaan väkivallaksi.

Katsokaas, kun ihminen omistaa vain itse itsensä.

Sitä kutsutaan vapaudeksi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *