”Kun olet se toinen nainen.
Tämä teksti varmasti herättää suunnattoman p**kamyrskyn, mutta silläkin uhalla haluan tämänkin puolen ääneen lausua. Koska aina on myös se toinen vai tässä tapauksessa se kolmas osapuoli. Joka sekin on ihan vain inhimillinen tarpeineen.
Parisuhdetekstejä jos jonkin näköistä ja monesta suunnasta lukeneena aina on unohtunut se toinen nainen. Aivan kuin hän ei olisi ihminen lainkaan. Omine haavoittuvaisuuksineen ja tarpeineen. Kodinrikkoja, seireeni, mitä kaikkea näitä nyt on.
Yleensä se on kuitenkin vain se tavallinen tarina ihmisestä, joka kohtaa ihmisen. Ihmisistä jotka kohtaavat ja rakastuvat. Sokaistuvat toisistaan. Kaunista, mitä sen kuuluukin olla, mutta…. se toinen onkin jo jonkun toisen oma.
Lähteäkö vai jäädäkö? Miksi minulla ei olisi oikeutta rakkauteen? Miksi minun pitää ottaa vastuu toisen liitosta, oli se sitten hyvä tai huono.
Liitossa oleva voi kärsiä kaksoiselämästään yhtä lailla kun ei tiedä mitä tekisi, kuinka tekisi ja koska. Olenko vastuussa siitäkään?
Aika ajoin julkisuudestakin tuttuja ihmisiä on kertomassa tarinoistaan, kuinka silloin kun kohtasimme, kumpikin oli tahoillaan naimisissa…. Inhimillistä, eikö?
Ja toisessa hetkessä lynkkaamme nämä suhteiden rikkojat alimpaan helvettiin. Nämä, meidät, minut…. Minut, ihmisen, joka loppuviimein vain halusi ihmistä, lämpöä ja rakkautta.”
Ihan, kun se olisi sen toisen naisen vika, että mies rakastuu häneen. Minkä sille ylipäätään mahtaa, jos rakastuu johonkin muuhun, kun puolisoonsa. En ole koskaan ymmärtänyt sitä katkeruutta ja vihaa, hirveää haukkumista. Haluatteko todellakin, että se mies jäisi siihen, vaikka rakastaa toista 😳. Minä haluan olla ihmisen kanssa, joka rakastaa MINUA. Jos rakkaus joskus loppuu, niin on vapaa lähtemään.
Olen tullut petetyksi, yllättänyt ”verekseltään”, mutta en koskaan tuntenut mitään vihaa sitä toista naista kohtaan. Mies valitsi hänet. Ei se nainen miestä väkisin vienyt.
Olen ollut myös se toinen nainen, johon mies rakastui. Oli heti selvää, että me tulemme olemaan yhdessä. Hän päätti edellisen suhteensa.
En ymmärrä pettämistä silloin, kun se on vain toisen mitätöimistä ja vähättelyä. Kun ei välitetä yhtään toisesta. Vahinkoja sattuu, rakastumisia sattuu, joskus oma suhde ajaa pettämään. Myös pettämisessä on olemassa se ihmimillinen tekijä. Sillä kolmannella osapuolella ei ole koskaan yksin valtaa viedä ketään, jos toinen ei halua olla vietävissä. Jättäkää hyvät naiset se 3 osapuoli ulos kriisistä ja katsokaa peiliin ja selvittäkää asia keskenänne.