Kuvassa valtionvarainministeri on etualalla ja pitää hymyillen isoja sakseja käsissään. Ryhmä vierellä komppaa. Kuva joka saisi jäädä huomiotta, mutta ei silti saa, koska pelkään tämänkin jäävän aivan liian pienelle huomiolle mediassa.
Tässä jamassa me nyt olemme. Joukko perussuomalaisia ilkkuu ihmisille jotka joutuvat rajujen leikkausten kohteeksi. Vain muutama päivä siitä, kun Riikka Purra viimeksi ”vitsaili” samalla asialla.
En ymmärrä enkä halua ymmärtää. Mikä on ihmiskuva tällaisen toiminnan takana? Mikä saa ihmisen kerta toisensa jälkeen ilkkumaan ihmisille joilla ei mene hyvin? Miksi tästä ei nouse iso yhteiskunnallinen keskustelu?
Jos ajatellaankin niin, että leikkaukset olisivat pakollisia ja ne kohdistuisivat tasaisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkia meitä kohtaan, niin eikö siinäkin tilanteessa valtionjohdon ja valtaapitävien olisi syytä luoda lohtua ja toivoa kansalaistensa arkeen? Eikö olisi hyvä suhtautua empatialla ja luoda ilmapiiriä jossa kukaan ei menettäisi toivoaan?
Se on suorastaan sairasta ilakoida sakset kädessä tässä tilanteessa, jossa leikkaukset ovat kaikkea muuta kuin oikeudenmukaisia. Tilanteessa jossa leikkaukset kohdistuvat sinne jossa ne satuttavat kaikkein eniten. Eikö se olisi jo ihan tarpeeksi? Ei tunnu perussuomalaisille olevan. Sen lisäksi yhteiskunnan heikko-osaisille pitää vielä nauraa päälle.
Perusssuomalaisiin kannattajiin tämä vetoaa. Puolueen suosio kasvaa ja ehkä se onkin saanut heillä voimaa heidän uholleen, kiusaamiselleen, kostolleen ja sille että maassa makaavan päälle vielä syljetään.
Kysyn vielä uudestaan, että milloin ne yhteiskuntana puutumme tähän käytökseen vai onko niin, että tämä on Suomi vuonna 2024-2027?
