”Narsisti, siitähän sais jatkokertomuksen mun elämääni. Miehen äitipuoli, ensimmäisen vuoden vei mua 6-0. Mies oli varoittanut jo kun alettiin seurustelemaan, mä kuvittelin niitä puheiksi, ihan kivahan toi on, kunnes ymmärsin.
Vuoden seurustelun jälkeen muutettiin yhteen. Hän tuli kertomaan millaset verhot mun pitää laittaa, no ei laitettu ja siitä tuli sanomista, se oli eka kerta kun narsismi alkas näkyä. Joskus hän sanoi, että jos me mennään kihloihin, häneltä pitää pyytää lupa. Pidin vitsinä, no ei ollut. Kun me mentiin kihloihin, minä 31 mies 35, siitähän riemu repesi. Ei onniteltu vaan haukuttiin. Miehen isä sentään tässä kohtaa vielä uskalsi onnitella. Järjestettiin kihlajaisjuhlat, hän oli suunnitellut ja meidän olisi pitäny pitää ne niin, ihan kutsui palaveriin. No tiesin mitä tulee ja olin varautunut, siinä kohtaa kun riita tuli ja hän huusi mulle ”ettenkö tiedä, että kihlajaisjuhlat järjestää morsiamen vanhemmat. Käytöksen kultaisessa käsikirjassakin sanotaan niin”. Mutta koska olen vahva ja kova pohjalaisakka, mun yli ei kävelty. Kihlajaiset pidettiin meidän näkösesti. Lahjaksi saatiin käytöksen kultainen käsikirja, kun mulla ei ollut käytöstapoja. Kapuloita lensi tämän jälkeen joka välissä meidän tielle.
No sitten syntyi lapsi ja hän oli taas päsmäröimässä, ristiäiset olis pitäny olla hänen suunnittelemat, onneksi mies oli mun puolella. Mies vieraili lapsen kanssa heillä välillä, minä pysyin pois. Tulipa appiukko jopa kerran meille, asia oli, että MUN täytyy pyytää anteeksi kun olen loukannu tätä kuningatarta (tällä nimellä kutsuin vallan tätä ihmistä), totesin ettei mulla ole anteeksi pyydettävää, vaan ihan jollakulla muulla. No sit tuli toinen lapsi, hän kävi pitkin kaupunkia huutelemassa, kuinka oon mielenterveysongelmainen narsisti, joka ei vie lastaan lääkäriin ja soitteli neuvolaan, kävi tarhassa kertomassa lapseni ”sairaudesta”. Soitti jopa mun työpaikalle, että kun meidän perheellä menee niin huonosti, niin miten mun työpaikka ja hän vois auttaa meitä. Onneksi olin ollu avoin ja kertonut nämä kaikki töissä, niin hän ei sentään sinne päässy luennoimaan. Tein siis hoitajana kolmivuorotyötä tässä kohtaa.
No sit tuli kirsikkana kakun päälle lasu! Mut tämä oli se virhe häneltä, mikä pelasti meidän perheen. Lastensuojelu tuli kotikäynnille, kerrottiin kaikki. Miestäni tässä tilaisuudessa kehuttiin kovasti, kun on niin pitkä työmatkakin. Mua kotiäidiksi, siinä kohtaa alkoi varmaan totuus pikkuhiljaa heillekin valjeta kun kerroin ihan käyväni töissä, ajoin pidempää matkaa kun mies ja tein kolmea vuoroa. Kas kummaa heillä ei ollu tietoa tästä. .Lähteissään he totesivat miehelleni, että jos hän haluaa tulla yksin juttelemaan, voidaan aika järjestää. Mieheni totes, etteiköhän tässä tullu jo kaikki. Tämän jälkeen teimme rikosilmoituksen. No syyttämättä jättämispäätös kun hän on vain huolestunut lähiomainen. Sen tämä rumba teki, ettei mieheni kertaakaan tämän jälkeen vienyt lapsia heille. Vaaria näkivät aina muualla
15 vuotta kestin, sitten hän onneksi kuoli, harmi vain että miehen isä aikasemmin. Miehen kans ollaan edelleen yhdessä ja hän muuttui silmissä yön aikana kun tämä kaikki loppui.
Mies valitsi perheen ja kestettiin kaikki yhdessä. En edes tiedä mitä kaikkee paskaa hän on saanut niskaansa. Lakkasi kertomasta kun tiesi että satuttaa.”
