Lapsi menee rikki erotessa. Lapset maksavat kovaa hintaa, kun heidän hedonistiset vanhempansa liitelevät kukasta kukkaan. Kyllä erolapset sitten vanhempana vetävät omat johtopäätösensä vanhemmistaan.

Ja niin edelleen.

Tuttuja kommentteja kommenttipalstoilta. Usein ilman perusteita annettuja. Lapsi menee välittömästi rikki, kun ydinperhe lähtee vanhempien itsekkyyden vuoksi alta.

Olen julkaisut viimeisen parin viikon aikana tarinoita ihmisten mahdottomista parisuhteista. Suhteista, joissa toinen aikuisista kellottaa toisen aikuisen kaupassa käyntiin kuuluvan ajan. Suhteista, joissa lapset eivät koskaan kuule vanhempiensa puhuvan toisistaan kauniisti, saatikka näkisivät heidän olevan helliä toisilleen.

Sellaisessa kasvuympäristössä lasten on sitten hyvä, koska heidän ympärillään on sanahirviö ydinperhe, joka takaa jokaisen lapsen onnellisen ja tasapainoisen suhteen. Sen ihanan onnellisen kuplan jos rikkoo, niin lapsi menee rikki. Näin, jos on kommenttikentön kommentteja uskominen.

Harvoin kuulee kenenkään sanovan, että ihminen, joka ei ymmärrä erota onnettomasta suhteestaan, on aivan helvetin itsekäs. Varsinkin, jos suhteeseen kuuluu lapsia, jotka joutuvat kantamaan vanhempiensa paskaa parisuhdetta arjessaan. Eihän sitä saisi tietenkään ääneen sanoa, koska ei saa syyllistää. Syyllistäminen tuntuu ilkeältä. Parempi jättää sanomatta, niin kaikki on hyvin, eikä omaa vastuutaan tarvitse miettiä.

Minäpä sanon silti, vaikka pahaa tekee lukea. Eroaminen toimimattomasta suhteesta ei ole itsekästä, mutta jääminen pahasti toimimattomaan suhteeseen on sitä. Se on sitä lapsille, jotka huonosta ilmapiiristä kärsivät koko lapsuuden ja se on sitä puolisolle, jolle ei anneta mahdollisuutta toimivampaan suhteeseen. Ja puhun tässä nyt suhteista, joihin ei liity väkivallan ja kuolemanpelko.

Yhdessä lasten vuoksi, koska lapsilla pitää olla ehkä kasvuympäristö ja ydinperhe. Kaunis ajatus. Vaan ei ole lapsella ehjä kasvuympäristö, jos siinä samassa ympäristössä elää kaksi toisiaan vihaavaa aikuista. Se on lapselle rikkinäinen kasvuympäristö. Siinä se lapsi siten elää rikkinäisessä ydinperhearjessa, koska aikuinen on jostain oppinut ulkoa valheellisen fraasin, että lasten ei pidä kokea vanhempiensa eroa.

Voin kertoa yhden salaisuuden tähän loppuun. Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen. Mutta jos lukisitte heidän päiväkirjojaan, niin siellä saattaisi lukea, että lapsen isoin toive on, että hänen vanhempansa eroaisivat.

Miettikää tätä, edes hetki ja sen jälkeen kivittäkää sanantuoja.

1 kommentti

  1. Niin totta! Ja siinä huonossa suhteessa ydinperheenä elävät ihmiset antavat lapsilleen mallin millainen parisuhde on. Vaikka lapset toivoisivat vanhempiensa eroa niin silti lapset aikuisina voivat toistaa sitä samaa huonoa mallia. Näin kävi minulle – 16 vuotta ja hukkasin itseni ihan täysin. Ajattelin että mieheni on ihan erilainen kuin isäni ja meidän suhde ei ole yhtään kuten vanhempieni. Mutta eron jälkeen huomasin että olin itse sitä tiedostamatta toteuttanut parisuhteessani juuri sitä samaa mallia minkä olin kotona saanut. Se malli oli vanha – mies määrää ja nainen myötäilee. Vanhempieni suhteessa oli myös sekä henkistä että fyysistä va´äkivaltaa joten siitä oli helppo nähdä että huono suhde. Omassa suhteessani ei ollut joten kestikin tuon reilu 16 vuotta herätä horroksesta ja tajuta että suhde ei ollut ollenkaan tasa-arvoinen kuten olisin toivonut. Ja tietysti lähipiiri tuomitsi minut joka itsekkäästi lähdin – jos ois ollut väkivaltaa niin ois helppo ymmärtää miksi erosit.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *