”Haluan osallistua keskusteluun kyllästymisestä mielipiteelläni joka suututtaa monia, koska se osuu ihmisten pelkoihin.
Jos tulee viettäneeksi vuosia parisuhteessa saman puolison kanssa ja varsinkin siinä tapauksessa että jakaa hänen kanssaan arjen ja asunnon niin hänestä tulee lopulta intohimoisen seksin suhteen aivan liian tuttu ja turvallinen. Intohimo tarvitsee ympärilleen salaperäisyyttä jota täysin tutussa ihmisessä ei ole.
Sen jälkeen pitää käydä keskustelu itsensä ja puolisonsa kanssa että mikä on riittävää seksin suhteen ja mikä ei. Se on luonnollista että vuosikymmeniä kestänyt suhde vähentää seksin harrastamista ja siitä tulee yksi suhteen velvoite muiden velvoitteiden lisäksi. Niin sanottu kerran viikossa harrastus. Niin käy jos puolisosta tulee liian tuttu ja turvallinen. Hän ei ole enää seksuaalisesti kiinnostava.
Monelle se riittää, että seksi on intohimoton velvoite. Se ei tunnu oikein missään, mutta sitä voi harrastaa siksi, että voi sanoa, että ei elä seksittömässä suhteessa.
Moni tulee tässä tuttuuden kohdassa harrastamaan suhteen ulkopuolista seksiä ja se on täysin ymmärrettävää, sillä tuttuuden ja turvan lisäksi sitä tulee kaivanneeksi jotain uutta ja spontaania.
Niin kävi meille. Pitkään yhdessä olleille. Molemmat pettivät tahoillaan ja ymmärsivät, että mistä se johtuu. Olimme omalla tavallaan rakastaneet toisemme loppuun. Kaipasimme jotain muuta ja enemmän.
Meidän ratkaisu oli avata suhde. Se antaa meille mahdollisuuden uudelle ja spontaanille ilman että meidän tarvitsee pettää tai erota.”
Mitäpä sitä suuttumaan ☺️. Kaikki me ollaan erilaisia tarpeinemme. Minulle se tuttu ja turvallinen on tärkeää, niin kauan, kun on rakkautta, on myös seksiä. Ainoastaan oma kumppani saa minut syttymään vielä vuosienkin jälkeen. En kaipaa jännitystä tai mitään uusia juttuja 😅.
En ole koskaan kaivannut yhden illan juttuja, edes sinkku vuosina. Saatoin olla pitkään ”ilman”, se ei vaan ole mun juttu.
Minulle seksi vieraan kanssa ilman tunteita on, kun kylmä kahvi. Jätän väliin 😅.