Monia vuosikymmeniä sitten Suomi oli maatalousmaa. Lehmät pitivät huolen siitä, että herääminen lypsyä varten oli jo ennen kukonlaulua.
Siinä kylvettiin siemenet aamuihmisten tyrannialle.
Aikaisin heräämisestä on tehty hyve. Muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa oli artikkeli naisesta joka herää jo ennen viittä, jotta ehtii muun muassa urheilla ennen töiden alkamista. Mikäpä siinä jos tykkää, mutta onko vaihtoehtoa jos ei tykkää.
Joissakin peruskouluissa aamuihmisten tyranniaan on jo puututtu. Lasten koulu ei saa alkaa ennen yhdeksää. Sillä mitä järkeä on pakkoherättää lapset kesken kaamospimeän jotta lapset ehtivät aikaisin kouluun ja pahimmillaan jo ennen iltapäivää pois jolloin ainakin ekaluokkalaisten vanhemmille luodaan stressi siitä, että mihin lapset sijoitetaan ennen kuin vanhemman työ loppuu. Joo, tiedän, on olemassa iltapäiväkerho. Ekaluokkalaisista isommat pärjäävät jo sitten yksin, mutta silti.
Suomi on ehkä Euroopan ainoa maa, jossa illallinen syödään jo klo 17. Pakkohan se on syödä, kun sängystä on revitty ennen seitsemää ja lounas on nielaistu yhdentoista tienoilla. Koska pitää vain herätä aikaisin, koska pitää vain herätä, koska pitää. Ei sitä millään tarvitse perustella.
Kun joku sen estää, että siirtäisimme päivää varsinkin pimeimpien kuukausien aikaan muutamalla tunnilla eteenpäin. Sortuisiko joku yhteiskuntaa koossapitävä peruspilari jos yhteiskunta siirtyisi enemmän päiväpainotteiseksi? Että lapset olisivatkin iltapäivästä pidempään koulussa? Että kesäloma alkaisikin vasta juhannuksesta, jotta lapset saisivat lomailla vielä elokuun niin kuin muualla Euroopassa on tapana? No se ei liity heräämiseen, mutta tuli mieleen.
Ai niin, mutta kun ne lehmät. Olemme vieläkin henkinen maatalousvaltio. Kunnon ihminen herää viimeistään kuudelta. Kunnon ihminen menee viimeistään kymmeneltä nukkumaan. Iltaihminen ei ole kunnon ihminen. Jotakin arveluttavaa on iltaihmisessä. Taipuvaisuus huikentelevaisuuteen ja sielultaan renttu. Kapinallinen joka haluaa nukkua yhdeksään aamulla. Laiska paskiainen. Horjuttaa yhteiskunnan rakenteita.
Jää lehmätkin lypsämättä.
( Kyllä, viimeisen kappaleen saa kuulla Rauno Repomiehen äänellä ).
Osa on aamu ihmisiä ja osa ei. Tää maailma nyt ei vaan aina pyöri sen oman navan mukaan. Kyllä on olemassa myös lapsia, jotka herää aikaisin aamulla esimerkiksi klo 6. Heidän pitää sitten odottaa tunti tolkulla koulun alkua. Lisäksi iltapäivä kerho on olemassa, mutta aamu kerhoja juurikaan ei.
Kyllä tässä kypsässä iässä on oppinut senkin, että rytmi on myös asia mikä opitaan, jos pienestä saakka noudatetaan myöhäistä rytmiä, ulkoillaan 20-21 saakka, niin tarvitseeko ihmetellä, että ei jaksa herätä. Teiniä väsyttää vaikka koulu alkaisi klo 12, koska valvovat vastaavasti pidempään illasta. Ja en, en ole aamu ihminen, mutta kun vähän järkeä käyttää tässäkin ja ymmärtää, että on muitakin ihmisiä ja se oma rytmi ei oo yhtä kun kaikki. Työelämä on ja tulee saa aina olemaan sellainen, että ihminen joutuu joustamaan, ei se valittamalla muutu. Nimimerkki klo 03.40 herätys ja klo 5 töihin. Alkaa klo 8 meno tuntumaan aika iisiltä.
Vihdoin ja viimein on alettu ymmärtämään sitä, että ihmisen kronotyyppi, eli onko aamu-, ilta- vai yöihminen, on synnynnäinen ominaisuus. Tottumuksilla sitä voi tunnin, pari saada siirrettyä suuntaan tai toiseen, mutta suuremmat muutokset ovat terveydelle vaarallisia. Iän myötä kronotyyppi saattaa myös muuttua.
Teini-iässä kronotyyppi myöhäistyy evoluutiollisista syistä, pysymällä hereillä myöhempään teini-ikäiset saivat turvallisesti harjoitella vastuuta kun vanhemmat olivat jo unten mailla, aikana jolloin olimme vielä metsästäjä-keräilijöitä. Teini-iän jälkeen suurin osa kuitenkin palaa takaisin omaan kronotyyppiinsä.
Olin lapsena aamu-uninen, nukuin äidin selkää vasten pyörän turvaistuimessa matkalla päiväkotiin, ja päiväkodissa tein tyynyistä sängyn ja jatkoin uniani.
Aikuisena olen tehnyt kolmivuorotyötä ja yövuorot olivat lemppareitani. Aamuvuorot sen sijaan olivat tuskaa. Mielenkiintoista oli kuulla lääkäriltä, että yövuoroista kyllä pääsee pois terveyden perusteella, mutta aamuvuoroista ei. (Koska kaikkihan nyt voisivat aamuihmisiä olla, niin halutessaan, jos eivät olisi laiskoja vätyksiä…?)
Myöhemmin kokeilin josko ainaiset aikaiset herätykset olisivat vastaus, heräsin useammam kuukauden joka päivä 3:40-5:20, riippuen mihin vuoroon olin menossa. Muutamassa viikossa (ehkä jopa päivissä) olin niin univelkainen etten ollut enää täysin toimintakykyinen.
Jos on kronotyypiltään iltaihminen niin vaikka saisi itsensä jollain ilveellä nukahtamaan tarpeeksi aikaisin saadakseen 7,5-9 tuntia unta (oman tarpeen mukaan) ennen herätystä, niin se 7,5-9 tuntia ei ole lähellekään sitä laatua mitä se olisi jos sen saa nukkua silloin kun se itselle sopii. Pitkällä aikavälillä se johtaa univajeesta johtuviin ongelmiin; painon nousuun, hormooniepätasapainoon, mielialaongelmiin, diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin ja jopa kuolemaan.
Vaikka se maailma ei pyörikään oman mielen mukaan niin kannattaa silti miettiä mihin asioihin pystyy vaikuttamaan ja yrittää tehdä omasta elämästä mahdollisimman terveellistä, ja siten myös onnellista.