Maailman tila on mitattavissa sillä, että miten se pitää huolta heikommistaan. Gazan sairaalassa on sähköpulan vuoksi jouduttu sammuttamaan keskoskaapit. Pommitukset jatkuvat.
Keskustelupalstalla joku kysyy, että kumman puolella tässä pitää oikein olla? Mikä kysymys tuo on olevinaan. Meidän kaikkien pitäisi olla heikompien puolella. Sen jonka voimasta keskoskaappeja ei jouduttaisi sammuttamaan.
Keskoskaappeja sammuttamaan. Lukekaa tuo lause ääneen.
Vieläkö todella olemme siinä pisteessä sivistystä, että me oikeutamme tekojamme syyllä, että tuo toinen aloitti. Se vaatii kostoa. Myöhemmin se toinen aloittaa ja toinen kostaa. Eikä se ole vain ne siellä jossakin. Se on me kaikki. Me kaikki olemme syyllisiä siihen, että Gazassa sammutettiin keskoskaappeja. Me kaikki olemme syyllisiä siihen, että Gazassa äidit synnyttävät lapsia pommitusten keskelle. Vauvat syntyvät maailmaan jonka me olemme heille luoneet. Me olemme luoneet heille maailman jossa keskoskaappeja sammutetaan.
Ja rahoittaneet. Me käymme kauppaa sotaa käyvän valtion kanssa. Sosiaalisessa mediassa osa päättäjistä hurraa. Muistaen samalla muistuttaa, että iskut sairaaloihin ovat oikeutettuja.
On oikeutettua, että keskoskappeja joudutaan sammuttamaan.
Oikeutettua.
Oikeutettua.
Kumman puolella tässä pitäisi olla? Niin siellä kysytään. Meidän kuuluu olla keskoskaapissa elämästään taistelevan vauvan puolella. Kaikki muut vastaukset ovat harvinaisen vääriä. Meidän pitää olla heikomman puolella ja tässä maailmantilassa se heikoin makaa Gazan sairaalan keskoskaapissa. Meidän pitää tehdä kaikkemme, että keskoskaapit saadaan jälleen toimintaan. Liian aikaisin syntyneen vauvan puolella meidän pitää olla.
Tulitauko nyt.
