Sä makaat vatsallasi siinä mun edessä. Sun selkäsi on paljas. Mä piirrän sormenpäälläni sanoja sun pehmeään ihoon. Sun pitää arvata, että mitä mä kirjoitan. Sä et arvaa ja meitä naurattaa. Mä jatkan silti piirtämistä. Mä pyydän sun olemaan ihan hiljaa ja paikoillasi. Pitämään silmäsi kiinni. Mä kosketan sua kaikilla sormillani. Aloitan niskasta ja liikun hiljaa alemmas. Sormeni seurailee vartalosi uomaa. Sä pidät käsiäsi poskiesi alla. Olet kääntynyt vasemmalle puolelle. Silmäsi on kiinni ja huulesi lepää rauhallisina toisiaan vasten. Mä tahtoisin lopettaa liikkeen ja kääntää sut selälleen. Mä olen kaivannut sua niin pitkään, että haluaisin ahnehtia. Syödä kaiken kerrallaan ja rojahtaa sinut ahmittuani viereesi vanhenemaan.
Mutta mun pitää edetä hitain liikkein. Kirjoittaa johdanto ennen varsinaista romaania.
Siitä seurasi romaani. Me ollaan sivulla jotain. Ei kai sillä ole kirjottaessa väliä, että mikä sen sivumääräksi tulee. Toiset loppuu kuolemaan, toiset kesken, mutta keskenjääneetkin ovat loppuun saatettuja tarinoita. Kymmenen sivun jälkeen käänsin sinut selälleni ja annoin kaipuuni tulvia yli. Sä raotit sun huulia ja mä painoin omani niitä vasten. Sä olit mulle koukku, johon ripustin päällystakkini ja hukkasin tahallani narikkalappuni, koska tiesin, että en mä täältä halua lähteä. Mä en enää kirjoittanut sanoja selkääsi sormenpäilläni, vaan sanoin niitä ääneen. Sä nostit jalkasi toisen jalkasi päältä ja mä painauduin niiden väliin, ennen kuin ehdit sulkea ne uudestaan. Mun oli siinä hyvä, vaikka ulkopuolella pimeältä taivaalta tippuvat painavat pisarat hakkasivat ikkunalasia palasiksi. Mä olin lähempänä kotia, kun olin koskaan ennen sitä päässyt.
Ja kotiinhan sitä ihminen kaipaa. Paikkaan, jossa voi tuntea olevansa turvassa.
Meillä on tässä edessä tyhjiä sivuja. Tämä aamu avasi jälleen yhden. Mä kuulin, kun piiskaava sade hakkasi vasten paukkuvaa ikkunalautaa. Mä avasin verhon ja sen takana hulmusi lippu. Se etsi suuntaansa ja oli liikkeeltään yhtä levoton kuin sitä ympäröivä aika. Mä kävelin lapseni huoneeseen ja katsoin tyhjää sänkyä. Hän heräsi tänä aamuna toisen kotinsa turvassa. Tänään hän tuotaisiin minulle ja hän pääsee toisen kotinsa turvaan. Hänelle tämä kaikki on vasta ihan alussa. Hän ei vielä ymmärrä, miksi lipputangoissa hulmuavat liput heiluvat niin levottamasti. Hänen maailma on paljon kauniimpi. Hänen suurin pettymys tänään on maasta sulanut lumi ja hänen suurin tarpeensa on huolenpito ja rakkaus.
Eikä ne tarpeet miksikään muutu koko elämän aikana. Meiltä keneltäkään.
Mä en silloin kertonut sinulle, että mitä selkääsi kirjoitin, kun et arvannut. Mä lupasin, että sanon sitten joskus. En mä kirjoittanut sinne kuin yhden lauseen. Lopun ajan halusin koskettaa vain paljasta ihoasi. Mä haluan, että seuraava sivu on yhteinen. Niin mä sun selkääsi kirjoitin. Seuraava sivu on yhteinen. Siihen mä haluan aina uskoa. Yhteiseen. Yhdessä olemiseen, yhdessä sopimiseen ja yhdessä rakentamiseen. Sillä tavalla tulee hyvä kirja, hyvä parisuhde, hyvä vanhemmuus ja hyvä yhteiskunta.
Ja ehkä se tänään juhlapäivänään levottomasti hulmuava lippu heiluu huomenna vähän levollisemmin, koska ihmisellä pitää olla koti, jonne jokainen meistä, mistä ikinä on tulossakaan, voi pysähtyä kaikelta turvattomuudelta turvaan.
Minä haluan olla kuin kannattamani yhteiskunta. Syli, joka ottaa vastaan, pitää heikommista huolta ja rakastaa rajoitta.
Koti, isänmaa, miksi ikinä sitä haluaa kutsuakaan.
Kaunis tarina. Tämä maa rakentuu luottamukselle, rehellisyydelle, toisen huomioimiselle ja tukemiselle krittisissäkin tilanteissa.
Yhteiskuntamme, joka mahdollistaa niin paljon perustuu pitkälti näihin arvoihin. Jaatko Sami sinä nuo arvot ja oletko elämässäsi toiminut noiden arvojen mukaisesti?
Elän miten elän. Minun ei ole tarkoituskaan olla virheetön. Vähinten kritisoimassa tai moralisoimassa muiden valintoja. Sitä soisi kaikkien tekevän.
Sami, älä viitsi olla tekopyhä.
Sinä arvostelet päivästä toiseen blogissasi ihmisten tapaa elää jos se poikkeaa omasta useiden avioliittojen, pettämisiesi ja toisten ihmisten loukkamiseen parisuhteissa johtavasta tavastasi toimia.
Jos sinua julkisuuden henkilönä arvostelee niin ole mies ja kestä se. Välillä tuntuu ettet ole tainnut päästä omista käsittelemättömistä traumoistasi eroon.
Pikku neuvo, kunnioita muita ihmisiä.
Nella, pikku neuvo, älä viitsi esittää terapeuttia kun et sitä ole. Mitä blogiini tulee, niin kirjoitan siellä mitä kirjoitan ja sinä tekstien säännöllisenä lukijana klikkaat tekstejä auki ja osallistut tekopyhän bloggarin toimeentuloon. Pidän tästä absurdista ajatuksesta. Lempeää joulua sinullekin. Pikku neuvo, jaa ympärillesi välillä jotain hyvää ja kaunista. Oma olosi paranee. Takaan sen.
Eikä sinun muutenkaan kannata stressata ja miettiä minun elämääni ja arvojen toteutumista. Sen energian jonka käyttää muiden elämän pohtimiseen kannattaa käyttää oman elämän pohtimiseen. Se antaa itselle enemmän.
Hyvää joulunodotusta.
Miksi triggeroidut kerta toisensa jälkeen kun sinulle esitetään kommentteja ja kysymyksiä asialliseen sävyyn viitaten omiin päättyneisiin avioliittoihisi/parisuhteisiisi?
Mikä sinulle on niin vaikeaa käsitellä julkisesti omaa osuuttasi parisuhteittesi päättymisessä?
Miksi poistat FB:n puolelta kommentteja joissa sinun näkemyksiäsi haastetaan asiallisesti ilman solvauksia?
En kirjoita enää omista parisuhteistani. Jos sinä haluat kirjoittaa kanssani henkilökohtaisista asioistani niin kirjoita sähköpostiin havaintojaparisuhteesta@gmail.com.
Sellainen periaate minulla toki on että henkilökohtaisista asioista keskustellaan omalla nimellä. Joten jos et pysty niin tekemään, niin ole hyvä ja keskity johonkin muuhun kuin minun parosuhteisiin, vaikkapa omaasi. Sinänsä minua huvittaa tuo loputon mielenkiinto. Kuten sanoin jos sinulla ei ole munaa tulla henkilökohtaisesti keskustelemaan omalla nimelläsi niin tuo pakkomielteesi parisuhteitani kohtaan tuntuu lähinnä oudolta. Mistä sinulle on tullut käsitys että olisin sinulle selityksen velkaa tai että minun pitäisi sinun kanssa keskustella henkilökohtaisista asioista. Minuakaan ei kiinnosta sinun parisuhteesi millään tasolla, joten voisitko jättää minut sieltä nimimerkin takaa rauhaan. Minä en tuollaisesta käytöksestä triggeröidy. Minulla on vain parempaa tekemistä kuin keskustella puun takaa huutavien nimimerkkien kanssa. Ole hyvä ja mene keskustelemaan minusta vaikkapa sinne vauva.fi palstalle. Siellä olet kaltaisiesi samanmielisten joukossa. Nyt kiitos ja hei.
Sitä paitsi on jopa pelottavaa että seuraat sivustoni kommentointia niin tarkasti että tiedät mitä kommentteja sieltä mielestäsi poistetaan. Kannattaisiko oikeasti miettiä omaa vointiaan ja olla esimerkiksi somesta pois jonkun aikaa. Kyllä sinulle tärkeät blogini tekstit pysyy sivustollani niin voit sitten tauon jälkeen lukea niitä vai olisiko uuden vuoden lupauksena blogistani irti päästäminen. Voisi tehdä hyvää sinulle. Kaikesta huolimatta, pidä itsestäsi huolta.
Kiitoksia kommenteistasi.
Toivon sinulle vilpittömästi parempaa vointia sekä rauhaa. Tämä lähtee aika usein omasta itsestä ja oman osuuden tunnistamisesta.
Voin paremmin kuin aikoihin, älä sinä siitä huoli. Toivottavasti sinäkin saat huomiota jostain muualta kuin täältä tai muualta sosiaalisesta mediasta, koska muuten tämä kaikki on vähän surullista. Sinun päiväsi päättyi eilen kommentoiden itsesi mielestä moraalittoman ja huonosti voivan bloggarin sivustolla ja aamusi alkaa sillä samalla. Kannattaa muistaa se kiinalainen viisaus, että samalla kun osoitat toista ihmistä syyttävällä sormella, niin kolme sormea osoittaa itseesi päin. Mieti vaikka sitä tänään joutessasi. Sen jälkeen etsi omille arvoillesi sopivampia blogeja. Tällä sivustolla kun ei ole tapana jaella tuomioita, edes itselleen. Varmasti somemaailmasta löytyy blogeja yli viisikymppisille parisuhdekonservatiiveille. Me olemme eronneet lapseni äidistä viisi vuotta sitten ja päässeet erosta eteenpäin. Tsemppiä oman työstämisesi kanssa erooni liittyen. Uskon että sinäkin saat vielä rauhan erostamme. Jatkan nyt muiden aiheiden parissa, niin ehdin ajoissa hakea lapseni päiväkodista. Kannattaa lukea myös oma kommenttisi ja sanoa se vaikka peilin edessä itselle ääneen.
Ai niin ja sitten kun mietit ihmisten vointeja niin kannattaa lukea nämä vuonna 2018 saamani kootut kommentit vauva.fi -sivuston kommenttiosiosta napattuna. Sen jälkeen voi aloittaa terapoimaan heitä, koska sinulla tuntuu olevan sellaiseen tarvetta. Näin minäkin pääsen sinusta eroon, koska haluan pitää elämässäni vain kannustavia ihmisiä. Tässäpä hyvinvoivien ihmisten kommentteja tasapainoisten ja onnellisten ihmisten vauvapalstalta: https://anna.fi/havaintoja-parisuhteesta/tunnevammainen-mulkku-edella-kulkeva-narsistihippi/
Ei kannata noin paljon hermostua. Useat vastauksesi tänne kertovat isosta tunnekuohusta aiheesta. Kannattaa miettiä mistä se johtuu koska jostain 2018 tapahtumista kannattaa ihan oman hyvinvoinnin vuoksi päästää irti. Hyvää jatkoa sinulle
Rauhoitu nyt. Sait jo huomiosi. Jätä tuo pseudopsykologia jollekin toiselle. Et välttämättä ole oikea ihminen puhumaan irti päästämisestä. Minäkin sinusta. Tavataan taas seuraavan nimimerkkisi kanssa.