”Itse erosin ja tapasin miehen, joka juuri oli eronnut, muuttanut pois kotoa kun eropaperit oli laitettu nenän eteen. Meistä tuli toistemme tukijoita ystävinä.Soittelimme toisillemme juttelimme ja jaoimme tuskaamme eroista. Kannattelimme toisiamme, koska molemmille erot tahoillamme oli tuskallista.
Tapasimme kahvitellen ja huomasimme joku kerta, että viihdymme yhdessä. Siitä lähti helvetti irti. Hänen exänsä haukkui minut naiseksi, joka varasti perheeltä isän. Lapsilla ei ollu enää isää, näin lapsetkin sanoivat kuulemma, lapset 23v, 20v ja 15. Omani olivat 12v ja 16v, jotka ottivat mieheni vastaan avoimin mielin. Mieheni lapset eivät hyväksyneet minua, koska olin äidin mukaan perheenhajoittaja, vaikka minulla ei asian kanssa ollut tekemistä. Samoin mieheni julistettiin perheen hylkääjäksi ja jopa kahden perheen rikkojaksi. Tämä siitä, että meidän molempien exät ” löysivät ” toisensa facesta ja alkoivat keskenään keksimään kapuloita rattaisiin.
Herranjestas mitä se oli, syyllistämistä, haukkumista, kiusantekoa. Mieheni exä veti lapset siihen mukaan, kuinka hän oli uhri kun ero tuli, vaikka hän itse laittoi eron vireille. Koitin tukea miestäni, kun hänen aikuiset lapsensa vaativat kaikkea ja kiukuttelivat, nuorempaa poikaa ei juuri näkynyt, koska ei isää ollut enää. Minä koitin pitää lapseni selväjärkisenä ja itseni, kun exäni aloitti puhelinterrorin päivin öin. Poikani asui isänsä kanssa,ja en saanut tavata häntä ,ellei exä ollut paikalla ja kun tähän en suostunut, en saanut ollenkaan tavata. Mutta meidän pojan ja äidin suhdetta ei pystytty katkaisemaan. Soitimme joka päivä ja tapasimme isältään salaa.Tässä vaiheessa tuli monesti mieleen onko kaikki tämän arvoista. Poikani muutti luoksemme ja olin onnellinen, että molemmat lapset oli luonani.
Exäni silti jatkoi kiusaamista, kunnes kuoli ,poikani ollessa 16v. Me saimme rauhan, mieheni jatkoi poikiensa kanssa vääntöä. Minua he eivät sietäneet, paitsi vanhempi poika otti jo asian toisella tavalla, kiitos hänen nykyisen vaimonsa. Keskimmäisen pojan kanssa jouduin suureen riitaan, jonka jälkeen suhde häneen on ok. Mieheni nuorimmainen on vieläkin, ettei tervehdi ja vääntää isänsä kanssa, tyttäreni ja poikani asuvat omillaan.
Ja tässä me ollaan yhdessä ryvettyneinä mutta edelleen yhdessä, oltu jo kohta15vuotta.”
Ei voi muuta sanoa, kun huh huh mitä olette joutuneet kärsimään ❤️. Kaikkea hyvää teidän elämään. Toivottavasti tulee vielä päivä, että elämäänne astuu rauha ❤️
Tutun kuuloinen tarina. Meillä kävi niin, että muutaman vuosi eron jälkeen, kun aloimme seurustella, exämme alkoivat vainota meitä. Toinen raportoi toiselle missä mennään, ja toinen seurasi meitä ja kertoi perheelleni missä mennään. Oma exäni sai isäni katkaisemaan välinsä minuun, koska olin niin paha ja julma häntä kohtaan.
Kun aloimme odottaa ensimmäistä yhteistä lastamme, miehen exä kertoi uutisen minun exälle, joka ilmoitti molempien koko suvulle uutisen. Muunmuassa appiukkoni sai tiedon ensin häneltä.
Miehen exä sitten tietenkin käytti tätäkin meitä vastaan, kun ei hän nähnyt siinä mitään pahaa, kun kyllä hän saa ihmisille puhua ihan vapaasti. Edelleen hän on se uhri kaikessa ja me pilasimme hänen elämänsä.
Aikoinani aloin seurustella itseäni hieman vanhemman miehen kanssa. Olimme molemmat yh. Miehen ex ei edes pitänyt yhteyttä lapsiinsa, eikä hänellä ollut tosin tapaamisoikeuttakaan. Tavata olisi saanut. Heidän virallisesta erostaan oli jo seitsemän (7) vuotta!
Yhteisten tuttujen kautta sitten ex kuuli lastensa isän seurustelevan. Tästä se riemu repesi; olin aiheuttanut heidän avioeronsa, jne, jne. Vaikka en edes miestä silloin tuntenut.
Nyt on takana jo 40 vuotta yhteistä avioliittoa. Olemme kaikki hyvissä väleissä: lapset ja minun ex:ni. Mutta ei mieheni ex. Yhteisissä sukujuhlissa tämä nainen ei edes tervehdi miestäni, minua, ei minun ex:ni, mikä jo hakee vertaansa naurettavuudessa.
Kaikkea hyvää blogin kirjoittajalle ja muille samaa kokeneille. Ne kateelliset ex:t vaan siellä vinkuu.