”Olen tämän sanonut aikaisemminkin, ihmiset perustaa parisuhteen liian heppoisesti ja liian nopeasti. Todella usein kahden vuoden yhdessä olon jälkeen ostetaan talo, mennään naimisiin ja tehdään lapsi. Pari vuotta eteenpäin suhde on kriisissä, ellei jo aikaisemmin.
Kaksi ensimmäistä vuotta ollaan vielä ruusunpunaiset silmälasit päässä ja hei, on kokemusta asiasta. Ensimmäinen lapsi tuli 2 vuoden yhdessä olon jälkeen ja metsään meni.
Avioliitto on yhtä kuin siinä elävät ihmiset. Vika ei ole avioliitossa, vaan ihmisissä, jotka solmivat liiton liian heppoisesti.
4 vuotta alkaa olla sellainen aika, että toisen alkaa jo tuntemaan, huomaamaan myös ns negatiiviset puolet. 4 vuodessa tiedät voitko kuvitella elävästi tämän ihmisen kanssa, solmia avioliiton ja tehdä lapsia.
Itse olen ollut suhteessa 5 vuotta, emme asu yhdessä vielä, mutta olemme lähes silti yhdessä ja nukumme yhdessä toistemme luona. Tässä ajassa tietää jo millaisen ihmisen kanssa on. Tietää, että tässä on ihminen jota oikeasti rakastan jonka oikeasti tunnen, niin hyvässä kuin pahassa.
Kukaan ei ole täydellinen, mutta toimiva suhde vaatii, että hyväksyy myös toisen ei niin hyvät puolet. Kahdessa vuodessa ei toisesta tiedä vielä yhtään mitään sellaista, millä voi olla iso vaikutus saman katon alla. Kaikki ihmiset eivät sovi saman katon alle, vaikka kuinka rakastaa. Silloin kannattaa asua erikseen, ei se rakkautta huonommaksi tee ettei voi asua yhdessä.
Mielummin aito syvä rakkaus ja asua erikseen, kun tunteeton kylmä ja yksinäinen avioliitto, joka on solmittu ensi huumassa tai taloudellisista syistä.
Minä olen tätä mieltä, jokainen saa toki olla eri mieltä asiasta.
Jokainen elää tyylillään, mutta oma valinta, älä sitten katkeroidu ja valita, jos päätät valita rakkaudettoman liiton. Elä sitten valintasi kanssa. Kuulostaa julmalta, mutta itse en jaksa kuunnella valitusta asiasta, mille itse voi tehdä jotain."