Kirjoitin ehdottomuudesta parisuhteessa. Sain kommenttikenttään muutamia ehdottoman puolison kanssa eläneiden puolisoltaan kuulemia lauseita. Olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta ja saanut lukijoiltani esimerkkejä heille lausutuista lauseista. Blogini alkuun tuotakoon ne esiin esimerkkinä siitä, että minkälaista on elää ehdottoman puolison kanssa. Puolison, jonka kanssa ei neuvotella, eikä keskustella. Samalla lauseet ovat esimerkkejä parisuhteen sisällä harjoitetetusta henkisestä väkivallasta.
”Oo hiljaa, kun sä kuulostat niin tyhmältä, kun sä puhut!”
( Eronneet )
”Mikä vittu siinä on, että tätä tiskikonetta ei voi täyttää oikein?” (Lopulta jokainen muuttaa oman tapansa, ja ehdoton lopettaa kuittailun.)
( Eronneet )
”Miksi täällä on pesty kaks pyyhettä vaatteiden seassa?! Meillä ei tehdä niin!”
( Eronneet )
”Kuka on taas laittanut maidon väärälle paikalle jääkaapissa, kuinka helvetin monta kertaa asiasta pitää sanoa!”
( Eronneet )
”Et sinä voi noin rumissa vaatteissa lähteä yhtään mihinkään, luulisi aikuisen ihmisen osaavan katsoa peiliin!”
( Eronneet )
”Oletko vähän tyhmä vai etkö osaa lukea!” ( Puoliso puolisolleen hänen tuotua väärän firman leivän kaupasta. )
( Eronneet )
”Muistatko, miten tämän sinulle opetin? Näytän vielä kerran, mutta jos nyt ei mene perille, niin vikaa on päässä.” ( Puoliso puolisolleen näyttäessään, että mikä on oikea tapa laittaa pyykit kuivumaan narulle.)
( Eronneet )
”Ei sun kanssa kehtaa liikkua julkisilla paikoilla, kun oot tuollainen ryhditön plösö, yritä edes!”
( Eronneet )
”Anna minä puen sen lapsen, et sinä sitä osaa kuitenkaan tehdä niin kuin se oikeasti tehdään!”
”Miten vitun vaikeaa on laittaa yksi lapsi turvaistuimeen istumaan!” ( Puoliso puolisolleen heidän lähdettyään sukujuhlista kotiin, sukulaisten ollessa todistamassa tapahtumaa. Tämän jälkeen huutaja kävi varmistamassa, että lapsi on varmasti turvaistuimessa.)
( Eronneet )
Yllä olevat esimerkkitapaukset ovat onneksi päättyneet onnellisesti, eli eroon. Valitettavasti on aivan liian monia samankaltaisia parisuhteita, jotka eivät päädy eroon ja eräs lukijani kertoi täydellisesti kommentissaan sen, että miltä tuntuu elää esimerkkien kaltaisten ehdottomien ja yhden totuuden omaavien ihmisten kanssa:
”Ehdottoman ihmisen kanssa eläminen on todella raskasta, puhdasta helvettiä. Oli kyseessä lapsi, tai aikuinen. Jatkuvaa varuillaan oloa, suorittamista, ja pelkoa. Siinä alkaa väkisin ajattelemaan, että on täysin epäonnistunut yksilö. Jos kommentti tiskikoneen täytöstä alkaa iskemään ilmat pihalle, niin käykö siinä kohtaa ehdottoman ihmisen kanssa asuvan mielessä avata suutaan mistään syvemmästä aiheesta? Ei helvetissä.”
Tästä puhuin, kun kirjoitin tekstissäni siitä, että puhumattomuus ei ole aina vain puhumattoman kyvyttömyyttä puhua, vaan kyseessä saattaa olla itsesuojeluvaisto, koska ehdottoman puolison kanssa ei keskustella, vaan häneltä otetaan käskyjä vastaan.
Hyvin monet ehdottoman ihmisen kanssa eläneet ovat kertoneet samasta kokemuksesta. Ehdottoman ihmisen vierellä ei pysty hengittämään vapaasti, koska aina pitää olla varuillaan siitä, että tekee jotain väärin. Ja auta armias, jos tekeekin, niin ehdoton puoliso ei ikinä jätä sanomatta siitä. Ei ikinä. Ja lähes aina ehdoton ihminen kuvittelee olevansa oikeassa ja vika ei ole koskaan hänessä. Hän tarvitsisi apua käyttäytymiseensä, mutta ei hän sitä vastaan ota, koska hän ei koe sitä tarvitsevansa. Vika on aina hänen ulkopuolellaan ja parisuhteessa se on puoliso ja perheessä puoliso ja lapset. Perheen ulkopuolella yhteiskunta.
Ehdottoman puolison kanssa ei keskustella. Ja kun ehdoton puoliso ei koe omaavansa ongelmia käyttäytymisessään, niin ainoa vaihtoehto pelastaa oma elämänsä lukee suluissa kirjoittamieni esimerkkien alla.
Elämäänsä ei kenenkään pidä uhrata parisuhteen alttarilla. Eikä moni sitä lopulta teekään, sillä jos ehdoton ihminen ei näe koskaan ehdottomuuttaan, niin hän tulee olemaan vanhana yksin. Maito on oikealla paikalla jääkaapissa, tiskikone täydellisesti täytetty, pyykki kuivuu täysin oikeaoppisesti pyykkinarulla ja kaapissa lojuu juuri oikean firman ruisleipä.
Seinissä kumisee syvä hiljaisuus, joka on tietenkin seinien vika.
Niin tuttua, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Väärin täytetty astianpesukone, väärin tehty makaronilaatikko, väärin pesty vessa, väärin imuroitu, väärin pestyt pyykit (en enää pese muita kuin omia vaatteitani ja nekin pesen kuulemma väärin), lapset väärin puettu, jos kaupasta pitää ostaa joku tuote ja hyllyssä on kaksi vaihtoehtoa niin tottakai se ostamani on väärä.
Kokoajan joudun miettimään että jos teen näin, niin tuleeko siitä huutoa. Tai jos on kaksi tapaa tehdä asia niin kummasta tulee vähemmän huutoa. Usein valitsen olla tekemättä mitään ja kuuntelen mielummin huudot siitä kuin että kuuntelisin huudot väärin tehdystä..
tsehän en saa mm. Pitää wc:n kaapissa kuin juuri ja juuri välttämättömät tavarat. Esim partavesi piti heittää menemään ”kun ethän sä sitä ikinä käytä. Laatikoissa en edes saa pitää omia tavaroitani, ne on täynnä meikkejä, purnukoita ja ties mitä. Mulla on käytössä kaapin ylähylly, siellä on dödö, partakone ja hiusvaha.
Myös jos satun unohtamaan jotain omaa tavaraani johonkin näkyvälle paikalle niin ”näitä rojuja on aina jokapaikassa”. Puolison meikit, kirjat, kirjeet,lehdet ja jopa rintaliivit sensijaan lojuvat kokoajan mm. Ruokapöydällä.
Itse olen sellaisen ukon kanssa tehnyt selväksi että minua ei niin kohdella. Ja olen kertonut miltä se tuntuu.
Hirveän usein tuli niin monesta asiadta määräyksiä, ohjeistusta, vitsin varjolla pientä ivaa. Hän kohteli minua kuin lasta joka ei osaa mitään eikä tajua mitään. Sohvallakaan ei saanu maata ettei höntä ärsytä kun hän tulee töistä ja toinen makaa. Hänen tapansa oli se oikea tapa.
Itse en esimerkiksi pese pyykkiä joka päivä vssn isomman satsin kerralla. Hän ei pitänyt jos en pesdyt pyykkiä vaan makasin. Jos olin kipeä en olisi saanut maata, hän luuli että esitän kipeää että saan maata. Meillä minä siivosin joka viikko ja hoidin pyykit.
Tunsin oloni huonoksi, mitätöidyksi, aliarvostetuksi.
Onneksi tämä yksilö olikin fiksu ja otti onkeensa kun asioista kerroin tarpeeksi usein. Jos ei olisi muuttunut olisin varmaan lähtenyt.
Hän on hyvin vaativa itselleen ja muille. Hän arvostelee helposti muita ja ylentää itseään ja kohottaa egoaan todennäköisesti huonon itsetunnon takia. Hän pelkää mitä muut hänestä ajattelevat, pelkää etteivät muut hyväksy ja hän menettää ystävänsä.
Olisiko vaativuuden tunnelukko ja hylkäämisen tunnelukko.. Ja mitä niitä olikaan.
Onneksi hän on tehnyt muutosta ja katsonut peiliin, tätä ominaisuutta pystyä myöntämään virheet ja muuttamaan käytöstä hänessä arvostan valtavasti.
Meillä molemmat tekee työtä suhteen eteen ja myöntää virheet ja tekee muutosta. Silloin kun näin toimitaan parisuhde voi toimia hyvin.
Olipa terveellistä lukea tekstiäsi. Löysin sieltä itseni ja voi jösses, kun häpesin 😔
Olen kovin ehdoton visuaalisissa asioissa. Haluan, että koti on kaunis ja siisti joka päivä plus haluan asioiden tapahtuvan aina heti tai ainakin mahd pian 🙈
Luen tekstisi huomenna myös miehelleni, joka on myös tietyissä asioissa kovin ehdoton – kuten esimerkiksi siinä, että alkoholia voi nauttia joka päivä. Se on todella surullista ja aiheuttaa ikäviä riitatilanteita, kun itse olen sitä sorttia, etten sylje lasiin, mutta en juo sitä edes joka viikko.
Oletko ajatellut että puolisosi alkoholin kulutuksella ja ehdottomuudellasi voisi olla jokin yhteys🤔
Yksi kommentti jäi erityisen hyvin mieleen.Mies tuli suihkusta ja alkoi huutamaan hysteerisesti että miksi helvetissä en osaa edes shampoopulloa laittaa oikein päin telineeseen..Anteeksi että mitä…herra kun oli kalju eikä todellakaan shampoota käyttänyt.Mutta asioiden piti olla joka paikassa sotilaallisessa järjestyksessä niin että etiketti näkyi.Myös maustekaapin purkit piti olla juuri millilleen oikeilla paikoilla.Leivänmurustakaan ei missään saanut näkyä tai jos näkyi tyhjensi hän kaikki astiakaapit pöydille ja lattioille ja lähti ovesta ulos.Muutamia asioita mainitakseni.
Täysin sairasta touhua mihin sitten lopulta kyllästyin.Onneksi.
Tuo ehdottomuus tulee ja kärjistyy myös nimenomaan silloin, kun suhteessa on muutenkin kadonnut yhteys tai rakkaus tai läheisyys tai ne kaikki. Muistelen entistä avoliittoani. En valittanut ikinä mistään. Mutta kun suhde alkoi mennä muutenkin päin h*levettiä, esim mieheni mielestä suihkuun ei voi tulla avovaimon kanssa (kenen sitten?) ja lähekkäin oleminen vaan hellien oli hänestä outo ajatus … ja kävimme aina samalla salilla mutta eri aikaan, niin voi olla että alkoi ne tyhjät jugurttipurkit vituttamaan jääkaapissa. Vitutti myös väärin ripustetut pyykit ja kasa teepusseja tiskialtaassa. Ne eivät vaivannut pätkääkään aiemmin. Nykyisessä kumppanissa, kun rakkautta on ja hyvä yhteys, ei vaivaa mikään tuollainen. Hän saa olla sellanen ku on. Minusta kaikki lähtee siitä yhteydestä ja sisäisestä tunteesta ja yhteenkuuluvuudessa. Kun suhteessa voidaan hyvin, nuo muutkin vähenee. Ei asia ole toki mustavalkoista mutta ainakin nipottamisen määrään se vaikuttaa.
Tuohon kun liittää vielä vertailun toiseen naiseen tai naisiin, sen ettei ikinä pyydetä anteeksi, arvaamattomuuden ja muun kontrolloinnin. Ex-miesystäväni käyttäytyi noin. Meille tuli ero. Hakeuduin terapeutin juttusille. Terapeutti kertoi, että olin ollut suhteessa narsistin kanssa. Ulospäin mies piti kulisseja yllä, oli hyvä puhumaan ja selittelemään, yritti saada minut näyttämään huonolta, vaikka itse petti ja harjoitti väkivaltaa.
Näitä ehdottomia tyyppejä on myös naisia. Näin kertoi tuttavani, joka laittoi meillä kahvimukiaan tiskikoneeseen ja kysäisi ”mihin kohtaan”. Totesin, että yläkoriin ja pohja ylöspäin. Tuttava alkoi nauraa ja sanoi, ettei heillä asiat ole niin yksinkertaisia.
Ja sitten kun ”Justiina” määrää astioiden järjestyksen ja vaatteiden asettelun kuivumaan, on turha ihmetellä miksei puoliso ja lapset tee mitään. Kukapa sitä suotta haluaa moitteita, kun on hyvää ja omaa osuuttaan huushollihommista ollut tekevinään.