”Minusta on normaalia, että ihminen ei halua eikä osaa olla yksin. Toisia varten me täällä olemme. Olen lukenut, että läheisriippuvuus olisi haitallista. Miksi ei saisi olla riippuvainen rakkaastaan? Minä myönnän että olen. En haluisi elää viikkoakaan yksin.
Minulle ei mikään määrä läheisyyttä ole liikaa. Janoan sitä koko ajan. Yksi iltakin ilman rakasta tuntuu kamalalta. Olin vähän aikaa työttömänä ja minun oli todella vaikea olla kotona se aika, kun rakkaani oli töissä. Olin kuolla ikävästä.
Ei tämä helppoa ole ollut. Olen neljännessä parisuhteessa ja olen vasta kolmekymmentä. Lapsia on kahden eri miehen kanssa. Myös lasteni seurassa viihdyn ja minun on vaikeaa viedä heitä mihinkään hoitoon, koska minusta tuntuu, että he eivät pärjää ilman minua.
Olen ollut pahimmillaan kaksi kuukautta ilman parisuhdetta. Silloinkin laitoin ilmoituksia seuranhakupalveluihin. Rakastun helposti ja siksi on ollut niin, että ei ole tarvinnut kuin ne ensimmäiset treffit ja olen ollut valmis suhteeseen.
Harva ihminen tarvitsee niin paljon läheisyyttä kuin minä tarvitsen. Ehkä siksi aiemmat suhteet ovat päättyneet. He eivät ole olleet kuitenkaan valmiita parisuhteeseen ja sitoutumiseen sen eteen. Parisuhdehan tarkoittaa sanana jo että siinä on kaksi.
Minulla nousee ihokarvat pystyyn kun luen pareista, jotka asuvat jopa eri asunnoissa. Mitä järkeä siinä on? Eihän se ole parisuhde. Parisuhde on sellainen, jossa kaksi ihmistä haluaa omistautua toisilleen. Miten siinä voi sitten elää eri asunnossa? Minä en voisi. Enhän edes tietäisi, että mitä toinen siellä tekee.
Kun muutenkin sanotaan, että parisuhde on jakamista. Jos ei halua jakaa, niin sitten ei pidä olla parisuhteessa. Minä haluan että kaikki on yhteistä. Jos ei ole niin kypsynyt ihmisenä, että siihen pystyy, niin sitten pitää olla yksin.
Siihen minä olen törmännyt. Ihmisiin, jotka eivät ole olleet kypsiä. Ovat halunneet mennä ja suhtautuneet välinpitämättömästi minuun. Tiedän että tarvitsen paljon, mutta siksi heidän pitäisi olla siihen valmis, että saan tarvitsemani.
Minun mielestä maailma muuttuu huonoon suuntaan. Moni entinen ystäväni ei edes halua parisuhteeseen. En ymmärrä heitä. Mitä arvoa on elämällä jos sitä ei jaa kenenkään kanssa? Sehän on hukkaan heitettyä elämää. Minulla on hyvin paljon erilainen arvomaailma kuin isolla osalla kavereitani. Siksi en kauheasti vietä aikaa heidän kanssaan. Enkä edes voisi, koska minulla on parisuhde ja lapsia. Kyllä he tämän ymmärtävät sitten kun heillä on myös. Ei kaverit ole enää sen jälkeen niin tärkeitä ja niin sen pitää mennä.
Minä olen siis onnelinen siitä, että olen riippuvainen rakkaastani. Minä voisin olla se joka sanoo, että hän on minun kaikkeni ja en voisi elää ilman häntä.
Siksi olen parisuhteessa. Jos haluisin muuta, niin en olisi parisuhteessa. Kaikkea ei voi saada.
Minusta on normaalia, että ihminen ei halua eikä osaa olla juomatta. Alkoholia varten me täällä olemme. Olen lukenut, että päihderiippuvuus olisi haitallista. Miksi ei saisi olla riippuvainen alkoholista? Minä myönnän että olen. En haluisi elää viikkoakaan ilman viinaa.
Minulle ei mikään määrä olutta ole liikaa. Janoan sitä koko ajan. Yksi iltakin ilman kaljaa tuntuu kamalalta. Olin vähän aikaa töissä ja minun oli todella vaikea olla selvin päin se aika, kun olin töissä. Olin kuolla vieroitusoireisiin.
Ei tämä helppoa ole ollut. Olen neljättä päivää kännissä ja olen vasta kolmekymmentä. Lapsia on kahden eri miehen kanssa. Myös lasteni seurassa juon ja minun on vaikeaa viedä heitä mihinkään hoitoon, koska minusta tuntuu, että en pärjää ilman alkoholia sillä aikaa.
Olen ollut pahimmillaan kaksi kuukautta ilman alkoholia. Silloinkin laitoin tilauksia nettikauppoihin. Retkahdan helposti ja siksi on ollut niin, että ei ole tarvinnut kuin sen ensimmäisen oluen ja olen ollut valmis ryyppyputkeen.
Harva ihminen tarvitsee niin paljon alkoholia kuin minä tarvitsen. Ehkä siksi aiemmat raitistumisyritykset ovat päättyneet. En ole ollut kuitenkaan valmis raittiuteen ja sitoutumaan hoitamaan ongelmaani. Juominenhan tarkoittaa sanana jo että siitä tulee humalaan.
Minulla nousee ihokarvat pystyyn kun luen alkoholittomista oluista. Mitä järkeä siinä on? Eihän se ole olutta. Olut on sellainen, jossa on prosentteja. Miten siinä voi sitten vetää kännit? Minä en voisi. Enhän edes tietäisi juoneeni.
Kun muutenkin sanotaan, että alkoholin juonti on JUOMISTA. Jos ei halua juoda, niin sitten ei pidä juoda olutta vaan mehua. Minä haluan että kaikessa on alkoholia. Jos ei ole niin kypsynyt ihmisenä, että siihen pystyy, niin sitten pitää olla juomatta.
Siihen minä olen törmännyt. Ihmisiin, jotka eivät ole olleet humalassa. Ovat halunneet ottaa yhden ja suhtautuneet välinpitämättömästi ryyppäämiseen. Tiedän että tarvitsen paljon viinaa, mutta siksi heidän pitäisi olla siihen valmiit, että saan tarvitsemanani ryyppyseuraa.
Minun mielestä maailma muuttuu huonoon suuntaan. Moni entinen ystäväni ei edes halua juoda ollenkaan. En ymmärrä heitä. Mitä arvoa on elämällä jos sitä ei saa elää kännissä? Sehän on hukkaan heitettyä elämää. Minulla on hyvin paljon erilainen arvomaailma kuin isolla osalla kavereitani. Siksi en kauheasti vietä aikaa heidän kanssaan. Enkä edes voisi, koska minulla on alkoholiongelma. Kyllä he tämän ymmärtävät sitten kun heillä on myös. Ei kaverit ole enää sen jälkeen niin tärkeitä ja niin sen pitää mennä.
Minä olen siis onnelinen siitä, että olen riippuvainen alkoholista. Minä voisin olla se joka sanoo, että olut on minun kaikkeni ja en voisi elää ilman sitä.
Siksi juon. Jos haluisin muuta, niin en olisi kännissä. Kaikkea ei voi saada.
NYT! Aivan mahtava satiiri aiemmin julkaisemastani tekstistä. Aivan helvetin kova! Sun pitäisi saada tästä palkinto. Saanko julkaista tämän. Tekstistä tulleista klikeistä tarjoan sinulla oluen. Hymiö. Helvetti kuinka oivaltavaa.
Saat julkaista ja saat tarjota oluen 😁
Miksi kommentteja ei julkaista?
Mitä ei ole julkaistu? En vieraile täällä kommentteja lukemassa läheskään joka päivä, että saattaa johtua siitäkin.
Mietin, että tietynlainen toisen tarvitseminen onkin tervettä parisuhteessa. Tästä kirjoituksesta tuli kuitenkin sellainen kuva, että tällä ihmisellä ei ole ollenkaan omaa elämää. Kyllä parisuhteessakin molemmilla pitää olla oikeus myös parisuhteen ulkoiseen elämään. Pitää olla kavereita ja harrastuksia molemmilla omilla tahoillaan. Pitää olla vapaus, niin ettei toinen tukahdu siihen että on koko ajan tilivelvollinen toiselle. Miksi esimerkiksi pitäisi joka minuutti tietää mitä toinen tekee. Tuntuu ahdistavalta ajatukselta. Olisin sitten se joka haluaa tietää tai se jolta tekemisiä kysellään. Tärkeintä ennen parisuhteeseen ryhtymistä on tutustua itseensä ja rakastaa itseään. Niin, että pärjää yksin mutta jos oikea ihminen osuu kohdalle niin parisuhteen muodostavat kaksi itsenäistä ja tasapainoista ihmistä. Ei elämä voi olla kiinni toisesta ihmisestä. Entäs jos jääkin yksin eikä löydy uutta ihmistä rinnalle.
Erittäin surullista, ettei tämä ihminen tajua tukahduttavansa toisen. Teksti on vai minä minä minä haluan. Muiden tehtävä on ainoastaan toteuttaa hänen toiveensa. Kannattais miettiä missä on vika, jos vaikka ekana katsoisi peiliin.