”Miksi lapsia ei nykyisin synny niin paljoa”

”Tuttava pohti, miksi lapsia ei nykyisin synny niin paljoa. Aloin pohdiskella asiaa ja syitä. Laitetaan tännekin.

1) Lapsen arvo on kasvanut. Uuden ihmisen tuottamisen vastuu on ennennäkemättömän raskas juridisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti. Nykyisin lapsen laiminlyönti on rikos ja sosiaalisesti iso asia. Menneinä aikoina riitti, kun lapsi pysyi osapuilleen hengissä – esimerkiksi tapaturmaluvuissa tämä kehitys näkyy. Kun lapset ”saivat vapaasti mennä”, heitä kuoli. Nyt rima on paljon korkeammalla. Niinpä tulevien vanhempien itsekriittisyyskin kasvaa. On täysin mahdollista ajatella, ettei ole täydellinen vanhempi. Kukaan ei ole. Mutta se ”riittävän hyvä” ei oikein yhteiskunnallisesti riitä, kun yhteisö samalla kritisoi koko ajan ja kertoo, mitä pitäisi tehdä paremmin.

2) Ikäsyrjintä ja lapsikielteisyys. Suomessa voimakasta. Kukaan ei kehtaa sanoa, että jättää häihinsä kutsumatta vanhat ihmiset tai tietyn näköiset ihmiset. Mutta on ihan okei todeta, että kaikki iältään nuoret ihmiset ovat meluisia, häiritseviä tai epämiellyttäviä. (Ihan kuin ne humalaiset aikuiset eivät olisi). Julkisista tiloista halutaan ajaa toisiaan tapaavat nuoret pois, lapset hienoista ravintoloista häiritsemästä. Kauhistellaan, että lapset eivät osaa käyttäytyä – aikuiset kuitenkin katsovat oikeudekseen olla epäkohteliaita ja töykeitä. Pientä ihmistä kohdellaan lapsena, ei omana itsenään.

3) Kun ihmisellä on vapaa tahto JA keinot olla tulematta raskaaksi seksissä niin ihan merkittävä osa ihmisistä ei halua vanhemmaksi. Aiemmin naisilla ei ole ollut mahdollisuutta valita. Nykyisin pariskunnan molempien osapuolten pitää ensin löytää toisensa, sitten haluta lapsia ja sitten asian pitää vielä onnistua biologisesti luomuna tai avustettuna. Näin lapseen johtavien elämänkulkujen todennäköisyys on vähentynyt. Kun malleja on vähemmän, kasvaa myös se osuus "ehkä"-porukasta, joka päättää tai päätyy "ei"-porukkaan. (Ks kohta 1)

4) Varallisuuden kasautuminen, taloudellinen eriarvoisuus ja sosiaaliturvan heikentyminen poistavat vanhemmuuspoolista ihmisiä. Köyhän ja niukan lapsuuden viettänyt ei halua jatkaa sitä. Nuoret eivät enää voi laskea tulevansa varakkaammiksi kuin vanhempansa. Koska harmaa sukupolvi pitää kiinni varallisuudesta ja poliittisesti kohdistaa leikkaukset nuoriin eikä eläkkeisiin, jää nuorten ainoaksi keinoksi koittaa pitää edes kiinni omasta vähästään ja olla hankkimatta lapsia. Ikääntyvien supertriljonäärien maailmassa ei synny lapsia.

5) Poliittisesti tietyt maat ja yhteisöt yrittävät pakottaa lisääntymään kieltämällä abortit ja poistamalla tuen lähisuhdeväkivallan ja seksuaaliväkivallan uhreilta. Yhdysvalloissa näkyy jo joissakin osavaltioissa, että nainen tai teinityttö pakotetaan pysymään suhteessa raiskaamalla raskaaksi ja pakottamalla synnyttämään oma lapsi. Naisten oikeuksia voi vääntää taaksepäin, mutta samalla se tarkoittaa, että useampi systeemissä vielä pärjäilevä nainen ei halua tytärtä tehdä. Pakotettu synnyttäminen ei enää kasvata väkilukua niin kauan, kuin naisilla yleisesti on yhtään keinoja vaikuttaa omaan autonomiaansa. Huono-osaiset joutuvat synnyttämään, parempiosainen päättää välttää. Samalla tavalla ehkäisy- ja aborttikielteisissä uskonyhteisöissä nuoret miehet voivat jopa radikalisoitua ja jatkaa liikettä - mutta kohdullisia menetetään, jos he suinkin voivat lähteä. Kun tietää, että toisinkin voisi olla, niin se lisää lähtijöiden määrää.

6) On hyvin niukasti valtiollisia järjestelmiä, uskontoja ja yhteisöllisyyttä, joka lähtee positiivisesta vanhemmuudesta, naisten ja tyttöjen tukemisesta, äitien kaksinkertaisen taakan purkamisesta, isien osallisuuden kannustamisesta, monimuotoisten perheiden hyväksymisestä. Feminismin koetaan vähentävän syntyvyyttä, koska se kasvoi länsimaissa yhtäaikaa ehkäisyn ja kehollisen itsemääräämisoikeuden kanssa. Mutta nykyisin ehkäisy on käytössä valtaosassa konservatiiviperheitäkin, koska kuitenkin aika harva haluaa antaa vaimonsa kuolla loputtomiin raskauksiin. Joten näissä nykypäivän lapsiluvuissa inklusiivisella feminismillä olisi sijaa. Sitä ei olla kokeiltu, että oikeasti poistettaisiin lapsiköyhyys. Yksikään suomalainen kunta ei ole valinnut tyttöjen hyvinvointia, turvallisuutta ja mahdollisuuksia strategiseksi painopisteekseen.

Mulla on kolme lasta. Olen vahvojen naisten emäntäkulttuurin kasvatti, mulla on ollut tukena sukua ja siskot. Sekä sattumalta minä ja lasteni isä olemme molemmat suvuista, joissa isätkin ovat osallistuneet lastenhoitoon ja äidit käyneet kodin ulkopuolella töissä. Elämänkumppanini halusi olla ja oli hoitovapailla. Vanhemmuuden kuorma on tasattu. On ollut 2000-luvun alun hyvinvointiyhteiskunnan tukea, neuvolaa ja perhepäivähoitoa.

Mulla ja kahdella siskollani on yhteensä seitsemän lasta, eli olemme yhteiskunnan vinkkelistä "kestävän" syntyvyyden tasolla, kun äitien kauttahan tätä lasketaan. Seuraava sukupolvi tekee omat ratkaisunsa. Mun suvussani synnytetään kolmen-neljänkympin iässä, näin on ollut jo monta sukupolvea. Joten omillekaan en saarnaa mistään 25 ikävuoden hedelmällisyyspiikeistä.

On monta tapaa tulla vanhemmaksi, jos haluaa. Mutta toki maailma voisi halutessaan tehdä paljon enemmän. Uusien ihmisten välillä lapsuuden laatu vaihtelee aivan liikaa. Voisi vaikka kokeilla sitä inklusiivista feminismiä ja katsoa, mitä tapahtuu.

PS. Globaali kestävyyskriisi toki kytkeytyy ihmisiin. Mutta ei lukumäärään vaan kulutustasoon. Kuolleisuuden lasku johti "väestöpommiin" mutta syntyvyyden lasku on jo purkamassa sen. Johtuu vain ihmisen pitkästä eliniästä, että asiaan menee aikaa. Väkimäärältään liian nopeasti romahtava yhteisö ei johda kestävyyteen ympäristön kannalta. Ihmiskunnan vaikutus ei lopu, vaikka huomenna ihmiset katoaisivat. Päinvastoin, tarvitaan kunnostamista, puhdistamista, myrkkyjen ja tulipaloriskien hallitsemista. Joten jos ei halua aloittaa uudelleen torakoista ja karhukaisista, ei kannata ihmisten häviämistä kokonaan."