Olen tänään miettinyt, että miltä tuntuisi vanhempana äänestää sellaisen ministerin luottamuksen puolesta, joka on groomannut alaikäisiä tyttöjä? Tänään moni vanhempi tuli eduskunnassa niin tehneeksi.
Olen tänään miettinyt myös sitä, että jos kyseessä olisi ollut joku muu kuin konservatiivinen, oikeistolainen valkoihoinen heteromies niin olisiko häntä suojeltu samalla vimmalla kuin ministeriä suojellaan?
Suomessa iso enemmistö naisista on joskus elämässään kokenut seksuaalista häirintää. Iso määrä naisia ei ole uskaltanut asiasta puhua kenellekään, koska on pelännyt esimerkiksi työpaikkansa puolesta. Miltä heistä mahtaa tuntua se, että Suomen hallitus on tänään periaatteessa hyväksynyt alaikäisiin kohdistuvan groomauksen? Antaako tämä päätös signaalin siitä, että seksuaaliseen häirintään suhtaudutaan maassamme vakavasti?
Monet seksuaalista häirintää kokenut on tänään ollut ahdistunut. Syystä, sillä tämä on surullinen päivä suomalaisessa poliittisessa historiassa. Hallituksen viesti on, että ei ole olemassa sellaista rajaa, jonka ylitettyään joutuu vastuuseen. Päin vastoin käytöksestä palkitaan korkealla viralla ja luottamuksella. Se on märkä rätti heidän naamaan, jotka ovat elämässään tulleet seksuaalisesti ahdistelluiksi.
Koska mitään ei ole tapahtunut. Nuoret naisen valehtelevat ja media valehtelee. Yksi on, joka ei valehtele. Hän on juuri se konservatiivinen valkoihoinen etuoikeutettu mies, joka ainoana pysyy totuudessa ja joka saa kaltaisiltaan etuoikeutetuilta luottamuksen ja siunauksen.
Miltä se tuntuu nuoresta naisesta joka ei ole uskaltanut kertoa nuoruudessaan kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä? Niistä lukuisista nuorista naisista. Yksi heistä kirjoitti näin: ”Mua itkettää tämä tapaus. Onko kokemuksillani mitään väliä? Saanko valehtelijan leiman jos kerron maailmalle, että minua on ahdisteltu ollessani viisitoista?” Tietenkin hän ajattelee niin, koska niinhän ministerin groomauksen kohteeksi joutuneetkin ovat saaneet valehtelijan leiman. Heitä kohtaan on kirjoitettu törkeitä kommentteja sosiaalisessa mediassa, koska etuoikeutettu valkoihoinen oikeistomies ei koskaan tee mitään väärää.
Historian kirjoihin jää nimet, jotka osoittivat tänään luottamuksensa ministeriä kohtaan ja samalla näyttivät persettä nuorille naisille. He ovat puolensa valinneet. He ovat arvonsa näyttäneet. Mikäpä siinä. Tämän jälkeen heidän kaikki uskottavuus on mennyt sen suhteen, että joskus edes puolella sanalla kehtaisivat olla huolissaan nuoriin kohdistuvasta groomauksesta ja seksuaalisesta häirinnästä.
Vai onko niin, että sillä on väliä, että kuka sitä harrastaa? Jos tekijä seuraavalla kerralla onkin joku muu kuin konservatiivinen oikeistolainen etuoikeutettu valkoihoinen heteromies, niin onko tuomitseminen siinä tapauksessa helpompaa? No, tiedämme vastauksen tuohon.
Tämä päivä näytti meille jälkeen kerran sen, että taistelua seksuaalista häirintää vastaan ja ylipäätään paremman yhteiskunnan puolesta on käytävä täällä ruohonjuuritasolla. Tämän hetken päättävissä asemissa olevat eivät siihen pysty. Lohdutonta tämä taistelu joskus on ja tuntuu kuin ei vain jaksaisi, mutta luovuttaa ei saa. Tämä yhteiskunta on paljon kauniimpi kuin miltä se tällä hetkellä näyttää.
Voimaa heille joita tämän päivän äänestystulos eniten satutti.
