”Miehelläni ja minulla on etäsuhde. Jopa niin etäinen, että mieheni asuu työn puolesta toisessa maassa kuin minä. Hän ei ole Suomen kansalainen, mutta rakastuimme hänen ollessa työtehtävässä Suomessa.

Olemme molemmat korkeakoulutettuja ja meillä ei ole yhteisiä eikä omia lapsia. Olen nelikymppinen, joten minä en ehkä saakaan enää omia lapsia, enkä niitä toistaiseksi ole halunnut.

Koronavuosi oli meille, kuten muillekin kahdessa eri maassa asuville haasteellinen siksi, koska emme pystyneet tapaamaan toisianne juuri ollenkaan. Sille ei voinut mitään. Onneksi on olemassa tekniset yhteydet, vaikka se ei korvaakaan ihmisen läheisyyttä ja kosketusta.

Josta tullaankin siihen, mistä haluan teille kirjoittaa. Minä olen järkyttynyt ihmisten ehdottomuudesta tämänkin blogin kommenttikentällä. Viimeksi tänään yhdessä niistä törmäsin termiin elämäntapapetturi. Kyseessä oli pettämiseen liittyvä teksti.

Jo ennen korona-aikaa meillä oli mieheni kanssa pitkiä yhtenäisiä ajanjaksoja, jolloin emme nähneet ollenkaan. Hän oli tuolloin Yhdysvalloissa töissä ja työn luonteeseen kuului, että niissä on paljon illanviettoja asiakasryhmien kanssa.

Jos olisin yhtään mustasukkaisuuteen taipuvainen, niin tuo aika ja tämä suhde olisi minulle mahdotonta kestää, koska saisin koko ajan olla epäilemässä ja pelkäämässä, että mitä mieheni tekee selkäni takana. Miksi minun pitäisi sellaista miettiä? Miksi edes olettaa, että tilaisuus ei tekisi toisinaan varasta? Mistä moinen raju ehdottomuus ihmisille ylipäätään on syntynyt koskien parisuhdetta?

Kyllä minä tiedän, että mieheni on saattanut tarttua tilaisuuteen tai sitten ei ole. Se ei oikeastaan kuulu edes minulle ja hänen ei sellaista tarvitse minulle kertoa. Mitä minä sillä tiedolla tekisin? Meillä on ihana ja toimiva etäsuhde ja monen asian summana näemme välillä hyvin harvoin. Emme ole sopineet avoimesta suhteesta, mutta meidän suhde ei todellakaan kaatuisi mihinkään suhteen ulkopuoliseen seksiin. Miksi kaunista suhdetta kaataisi niin vähäpätöinen asia?

Monet tuntuvat olevan myös sitä mieltä, että suhteeseen ei mahdu kolmatta väliin, jos suhde voi hyvin. En ymmärrä tuota näkökulmaa. Suhde saattaa toimia hyvin, mutta silti tilaisuus saattaa tehdä varkaan. Toiset ovat sille asialle ehdottomia ja se on heille kerrasta poikki asiaa, mutta minulle se ei sitä ole, sillä näkemykseni mukaan, varsinkin tämänkaltaisessa suhteessa, jossa me olemme, suuri enemmistö saattaa tarttua tilaisuuteen.

Meillä on pisin aika toisistamme erossa ollut kahdeksan kuukautta. Miksi minä edes vaivaisin päätäni sillä, onko mieheni minulle ehdottoman uskollinen. En odota edes sitä. Hän on saattanut olla tai sitten on saattanut olla olematta. Kuten sanoin, en tee sillä tiedolla yhtään mitään ja jos mieheni sanoisi, että ei ole ollut ehdottoman uskollinen, niin ei se tieto minua hetkauttaisi. En myöskään vaadi häntä kertomaan, mutta en myöskään kiellä kertomasta.

Olen realisti. Olen ollut muutamassa suhteessa ihmisen kanssa, jonka epävarmuuden aistii miltei joka hetkessä.  Epävarmuus näkyy mustasukkaisuutena ja ehdottomuutena. Samaa näen ihmisten kommenteissa. Pelkoa siitä että oma puoliso saattaa olla siellä pettäjien joukossa. Syviä haavoja petetyksi tulemisesta, joista syystä tai toisesta ei edes haluta päästä eroon, vaan kannetaan mukana suhteesta toiseen ja kommentista kommenttiin. Kommentissa se näkyy nimittelyinä ja armottomuutena.

Minä en jaksa, enkä halua kuluttaa elämääni pelkäämisen. Minun käsissäni ei ole kenenkään muun ihmisen valinnat. Jos mieheni valitsee harrastaa maailman toisella puolella seksiä, niin ei siinä minun pelkäämiseni auta. Tai jos mieheni rakastuu johonkin toiseen, niin sitten hän rakastuu, en sillekään mitään voi. Ei ole minun valintani.

Minun niin tekisi mieleni sanoa kaikille ehdottomille ihmisille ja heille, jotka pelkäävät liikaa, että älkää nyt elämäänne sellaiseen tuhlatko. Ette te kai yhdestä ihmisestä niin riippuvaisia ole.

Mitä itseeni tulee, niin olen minä viettänyt iltoja ihmisten kanssa mieheni ollessa pitkiä aikoja toisessa maassa. Onko yksikään ilta mennyt seksiin asti, niin se on minun asiani. Rakkauteeni miestäni kohtaan ja parisuhteeseeni sillä ei ole väliä.

Meillä on ihana suhde ja rakastamme toisianne syvästi.”

4 kommentti

  1. Vaikka en eläkkään etäsuhteessa niin ajattelen parisuhteesta samalla tavalla. Ei ketään voi ehdottomuuteen kahlita tai painostaa. Eikä rakkaus kuole, jos vähän muuttaa ajatusmaailmaansa avarammaksi. Tämä toimii meille.

  2. Niin. Sitten kun usean kommentoijan osalta tulee tähän juttuun ja erityisesti bloggarin omiin kommentteihin FB:ssa täysin asiallista kriitiikkiä niin bloggari katoaa paikalta ja luukuttaa vaan uusia postauksia vaikka usein jahtaa kommentoijilta ”vastauksia kysymyksiin”. Just joo. Eikö bloggari kestä kritiikkiä? Mikä on vaikeaa siinä että joskus voisi ottaa sen vahvan suojauksen pois ja myöntää että erilaillakin ajattelevat eivät ole vajaita vaan normaalilla etiikalla ja omatunnolla varusttettuja ihmisiä.

    1. Bloggari luukuttaa uusia postauksia, koska bloggarilla on päivässä tietty tavoitemäärä niille. Tämä on työ. Bloggari tosiaan katoaa välillä paikalta, koska bloggarillakin on työaika ja hänellä on muutakin elämää kuin tämä työ. Minusta on hienoa että ihmiset keskustelevat kirjoitusten aiheesta tai teemoista ja sitten on tämänkaltainen kommentointi jonka tarkoitus on kommentoida tekstin sijaan alustan ylläpitäjää ja se on täysin turhaa ja ei anna kenellekään yhtään mitään paitsi ehkä kommentin kirjoittajalle helpotuksen, koska syystä tai toisesta on bloggarin kritiikinsietokyvystä, etiikasta ja moraalista kiinnostunut.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *