Tämä on arka aihe, monella tapaa, oli miten päin vain. Harmittaa etten saa ajatuksia paremmin kirjoitettua.
Lapsuuteni vietin viinan huuruisessa ympäristössä, näin väkivaltaa jokaisessa muodossa, eli näin ja koin myös raiskaukset, hyväksikäytöt ja niiden surun jälkeenpäin lapsen silmin.
Vasta vanhempana terapioissa olen tajunnut asioiden oikean laidan, todennäköisesti lapsuuden kokemuksien takia olen edelleen tietynlaisten ihmisten vietävissä.
Ensimmäinen minun hyväksikäyttö, jätetään se sivuun olimme kumpikin lapsia, vaikka hän oli minua vanhempi ja minua vahtiva vähän vanhempi tyttönen, lapsi kuitenkin ja ehkä uhri itsekin.
Hän jäi siitä kiinni tädilleen, joka muutaman viikon jälkeen tuli kännissä luokseni vaatien seksiä, siitä on jäänyt mieleen että hän käänsi asian niin päin että minä haluan häntä ja hän opettaa minua.
Olin noin yksitoista, siitä se alkoi, milloin oli naapuri, milloin joku vanhempien työkaveri, sitä ryyppyporukkaa meillä ravasi ja paljon, ihmiset vaihtui, ilmapiiri ei, toiset käyttäytyivät että minun pitäisi olla kiitollinen kun sain olla heidän kanssaan.
Ikävin muisto on jäänyt kun kaverin äidin kanssa jäin kiinni kaverille ja isäpuolelleni, kaveri ei ole sen jälkeen minulle puhunut ja isäpuoleni vaati hänen äidiltään seksiä.
Jouduin todistamaan myös itse tapahtumia ja varsinkin jälkiseuraukset, yksikin nainen hakkasi uhria, koska oli antanut hänen miehen raiskata hänet, silloin jo ymmärsin että tämä on tosi väärin.
Myöhemmin ymmärsin etten ollut ainoa lapsi niillä kulmilla, oli monta muuta tyttöä ja poikaa jotka jakoivat kohtaloni. Itselläni ei sentään omaa perheväkeä ollut tekemässä näitä.
Murrosiässä en tajunnut kun vanhempien naisten kanssa paneskelin, että he saattoivat käyttää minua hyväkseen, varsinkin he jotka rahaakin antoivat.
Edelleen menen lukkoon jos humalainen nainen tunkee iholle. Viimeisin tapahtui ollessani neljänkympin korvilla. Tämä nainen rupesi uhkailemaan ja vaatimaan seksiä, uhkasi muun muassa kertoa silloiselle vaimolle meillä olevan suhde, lähetteli alastonkuvia, lopuksi annoin periksi, ehkä onneksi?
Se tapahtuma avasi muistot ja jouduin hakeutumaan terapiaan, jossa pääsin työstämään lapsuuden traumoja. Silloin myös ymmärsin avioliittomme toimimattomuuden. Ex käytti samanlaista valtasuhdetta minuun kuin nämä muutkin naiset, en ymmärtänyt sitä aiemmin, oli vain ahdistavaa olla exän kanssa.
En taida olla vielä päässyt asioiden yli, mutta olen saanut elämäni hallinnan pikku hiljaa omiin käsiini, mutta jos vaikka telkkarissa on raiskaus kohtaus saan jonkin asteisen paniikkikohtauksen, tuntuu vihan pysäyttävän sydämeni.”