Naisen arvo mitataan äitiydessä. Tämän äärikonservatiivisen lauseen silmieni eteen heitti eräs kommentoija, jota harmitti tekstieni linja. Olen osaltani tuhoamassa suomalaista yhteiskuntaa, koska en kannusta naisia lisääntymään ajassa, jossa syntyvyys on historiallisen alhaisella tasolla.
Minun pitäisi parisuhdesivustollani pitää huolta siitä, että suomalaisia ihmisiä riittää jatkossakin perheisiin ja ihmissuhteisiin.
Hassua kyllä, naisten synnyttämisestä huolissaan tuntuvat olevan useimmiten miehet. Alkuasetelma on jo lähes koominen. Mies kertomassa naiselle, mitä hänen pitää elämällään ja vartalollaan tehdä. Eräs nainen kertoi minulle, että kerrottuaan isälleen päättäneensä olla tekemättä koskaan lapsia, isä oli sanonut tyttärelleen, että sittenhän sinulla ei ole mitään roolia tässä yhteiskunnassa.
Mitä helvettiä?
Aloitetaan tämä aihe alkeista. On totta, että ihminen on rakennettu niin, että kohdun omaava voi lähtökohtaisesti synnyttää ja useimmiten kohtu löytyy vain naisilta. Silti, jos nainen päättää olla synnyttämättä lasta, niin se on naisen oikeus olla synnyttämättä. Typerintä mitä voi siinä tilanteessa tehdä, on syyllistää naista hänen päätöksestään.
Jos ajattelette, että ei kai kukaan syyllistä, niin etsikääpä käsiinne vapaaehtoisesti lapseton ja kysykää häneltä, minkälaisessa asenneilmapiirissä me tässä yhteiskunnassa vielä paikoitellen elämme.
Me elämme sellaisessa asenneilmapiirissä, jossa naisen pitää selittää lapsettomuutensa jopa tuntemattomille. Me elämme asenneilmapiirissä, jossa olettamuksena on, että naisesta tulee jossain vaiheessa elämäänsä äiti. Me elämme asenneilmapiirissä, jossa jokaisen naisen kuvitellaan haluavansa äidiksi, koska niin on aina ollut ja niin on aina oleva. Me elämme asenneilmapiirissä, jossa nainen, jolla ei ole lapsia on itsekäs tai epäonnistunut.
Tämän tästä me viljelemme sanoja, kuten synnytystalkoot ja vauvabuumi. Niin kuin lapsen synnyttäminen olisi muutenkaan niin helppoa, että se olisi vain päätöksestä kiinni. Kuten eräs vuosia rankasta lapsettomuudesta ja lapsettomuushoidoista kärsinyt pariskunta kysyi, että ymmärtääköhän kyseisiä termejä käyttävät, että miltä se tuntuu haluamatta lapsettomien korviin kuulla, että lapsia syntyy, kun pistetään vain talkoot pystyyn.
Yhteiskunta muuttuu ja niin muuttuu myös ihmisten arvot. Enää ei maailma ole niin yksinkertainen, että täysikäistyttyään ihminen hankkii perheen ja työn ja siitä viidenkymmenen vuoden päästä kuolee pois. Moni ei halua lasta, koska ei vain halua lasta. Moni ei halua synnyttää lasta todistamaan tulevaa ympäristötuhoa. Moni ajattelee olevansa kyvytön vanhemmaksi. Eikö siinä tilanteessa vastuullisin teko, mitä voi tehdä, on olla synnyttämättä kuin synnyttää siksi, että niin on aina tehty ja niin oletetaan tehtävän?
Naisen arvottaminen vain synnyttäjänä ja äitinä voi pahimmillaan heijastua myös parisuhteeseen. Tämän kirjoitti minulle nainen, kahden lapsen äiti, jonka aviomies puhutteli häntä äitinä myös silloin, kun lapset eivät olleet paikalla. Nainen koki saavansa mieheltään arvon ja arvostuksen vain äitiydellä, vaikka hän halusi olla miehelleen puoliso, nainen ja rakastaja ja äiti vain lapsilleen.
Seksinhän sellainen tappaa alle minuutissa. Kukapa sitä oman poikansa kanssa haluaisi seksiä harrastaa tai olla edes naimisissa. Kyseinen avioliitto päättyi liian rajuihin arvoristiriitoihin.
Nainen on äiti, jos nainen haluaa olla äiti. Muutoin hän on nainen ja ihminen. Äitiys ei tee naisesta parempaa ihmistä ja naista eikä päinvastoin. Pääasia on se, että nainen saa itse päättää ja valita. Eikä se saa johtaa siihen, että valinta johtaa syyllistämiseen ja syyttelyihin. Hyvähän meidän miesten on sivusta huudella, että mitä naisten kuuluu tehdä ja mitä jättää tekemästä. Pääosin se ei kuulu meille mitenkään.
Jokainen päättää ihan itse.
Iso kiitos tästä kirjoituksesta! ❤️
Olen kuullut myös sanottavan, ettei nainen ei voi kutsua itseään naiseksi ennenkuin on synnyttänyt. Olen yrittänyt päästä kartalle tästä pyöristyttävästä ajatustavasta niin ilmeisesti sen ajatellaan olevan jonku tyttöyden ja naiseuden välinen tila, johon kaikki synnyttämättömät ja sukukypsät jäävät eli et ole silloin yhtään mitään.
Kiitos erittäin osuvasta kirjoituksesta! Näin sinkkumarkkinoilla saanut kuulla kaikenlaista kyseenalaistamista ja jopa halveksuntaa, kun olen kertonut etten halua lapsia. Minä olen nainen ja minulla on oikeus omaan mielipiteeseen eikä minun tarvitse pilata omaa elämääni miellyttääkseni muita!
”Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen.”
Piti ihan googlata tämä keskenkasvuinen blogisti. Miehenalku on kaksikymmentä vuotta minua nuorempi ja kirjoittaa noin. Nyt on tuulesta temmattua. Oma isyyteni alkoi 1988. Kolme lasta, olin mukana sekä siittämässä että synnytyksessä.
Sitä ennen olin seurannut omien vanhempieni tasa-arvoisia rooleja, joten oli helppoa sujahtaa omaan malliin. Samoin kaikilla kavereilani. Tulimme isiksi samoihin aikoihin kaikki ja me hoisimma kaikki lapsiamme siinä kuin äiditkin. Jos imetimme, teimme sen toki pullosta.
En tiedä, minkä kiven alta Sami Minkkinen esitelmänsä knopin haki, mutta melko sumpussa näyttää miehenalku elävän jos tuollaisia kuulee ja niistä kirjoittamaan ryhtyy. Ehkä palkkaan vaaditaan blogi kuussa, kaksi parhaassa, eikä niitä aina kaulahuivista voi repiä.
Pentti tuntuu itse onneksi olevan kasvanut aikuiseksi, kun itselle tuntemattomia julkisesti keskenkasvuiseksi nimittelee ja kaulahuivin käytöstä vittuilee. Onneksi minulla on vielä 20 vuotta aikaa kasvaa tuollaiseksi herrasmieheksi kuin sinä olet.
Ihana, kiitos tästä!!!
Kunpa saisin kaikki edes läheisimmät ihmiseni tajuamaan tämän mitä olet juuri kirjoittanut, sanoittanut kaikki ajatukseni aiheesta.
Onneksi pääsin vihdoin sterilisaatioon, eikä mun tartte jatkossa sanoo muuta kuin ”ei voi enää mitään” jos kuka tahansa, lähtien omasta äidistäni, alkaa yrittää jankuttaa että kuinka musta tulis tosi hyvä äiti, koska mulla on niin järkeviä ja loppuun asti ajateltuja syitä sille, miksi EN halua lasta…
Pitäisköhän miehiä kannustaa hankkimaan lapsia?