”Sinä herätit minut eloon. Tulit elämääni pehmeästi kuin kevään ensimmäinen kasvoja lämmittävä auringonsäde pitkän ja pimeän talven jälkeen. Minun kaamokseni oli kestänyt jo liian kauan. Olin elossa, mutta hukannut tärkeimmän, aidon ja iloisen itseni. Olen elämässäni rakastanut ja rikkonut itseni palasiksi. Luottanut ja pettynyt. Tahtomattani olin vuosien aikana rakentanut vahvan suojan ympärilleni. En antanut itselleni lupaa tuntea liian vahvasti. Siksi uskoin sinun olevan jossain. Ihmisen, joka saa minut auki ja herättää eloon liian pitkän harmauden jälkeen. Pakkohan sinun oli olla. Ei kai missään olisi muuten mitään järkeä.
Olen ollut aina tunteella ja suurella sydämellä elävä ihminen. Voin sanoa olevani herkkä mies, vaikkei sitä ehkä työni puolesta heti uskoisikaan. Itken silloin kun itkettää, enkä sitä häpeä näyttää. Mielestäni se tekee minusta vain inhimillisen. Alle nelikymppisenä olen ehtinyt kokemaan muutaman pidemmän parisuhteen ja paljon erilaisia ihmissuhteita. Kaikki ne ovat opettaneet minulle elämästä jotain. Suurimman osan aikuisiästäni olen elänyt toisen ihmisen kanssa. En siksi etten osaisi elää yksin, vaan koska olen niin halunnut. Haluan jakaa arjen ja siinä tapahtuvat kokemukset jonkun kanssa. Kertoa miten päiväni on mennyt. Kuunnella miten toinen kertoo innostuneena silmät säihkyen omastaan. Olla kainalo ja maailman turvallisin paikka.
Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden. Kotona asioista ei vain osattu puhua oikealla tavalla. Erimielisyydet ratkaistiin monesti äänekkäästi riitelemällä tai sitten viikkojen mykkäkoululla. Jo lapsena päätin etten koskaan toimisi vastaavalla tavalla omissa ihmissuhteissani.
Päinvastoin. Asiat pitää selvittää ja käsitellä. Minä rakastan puhumista ja avoimuutta, läheisyyttä sen kaikissa olomuodoissa, toisen vaeltavia sormia iholla, huulien kosketusta, sitä himosta palavaa katsetta joka kertoo enemmän kuin sanat ikinä pystyvät.
Niin… Sinä. En voi edes ajatella sinua hymyilemättä. Löysit luokseni kun sinua vähiten odotin ja eniten tarvitsin. Teit sen varovasti tunnustellen ja kunnioittaen kaikkea sitä mitä minä olen. Olet kokenut elämässäsi suuria menetyksiä. Et ole saanut tuntea itseäsi rakastetuksi ja halutuksi tavalla, jolla sen olisit ansainnut. Olet herkin ja toisaalta vahvin ihminen jonka tiedän. Rakastan sitä mitä olen sinun seurassasi. Rakastan sinua ja meitä. Kun kietoudumme lakanoihin on välillä vaikea sanoa mistä toinen alkaa ja mihin toinen loppuu. Yhteys välillämme on jotain kokonaisvaltaisen kaunista. Asumme toistaiseksi eri paikkakunnilla, mutta olemme laittaneet asiat toimimaan. Olet päivissäni ja arjessani jatkuvasti läsnä. Vaihdamme kuulumisia, jaamme asioita ja nauramme yhteisille hölmöilyille. Olet aamulla ensimmäisenä ajatuksissani ja illalla viimeisenä. Myönnän olevani huumaantunut sinusta ja ennen kaikkea nauttivani siitä. Olen antanut siihen taas itselleni luvan. Kiitos kun toit värit takaisin elämääni.”
Toivottavasti tuollaisia miehiä on enemmän
Oh-hoh! Upeeta, avointa, rehellistä tekstiä. 😍
Itse lakkautin melkein 50v kestäneen, toimimattoman parisuhteen. Koen, että ansaitsen itseni näköisen loppuelämän. Nyt elän. ❤️