On olemassa monia rasittavia ihmisryhmiä. Yksi niistä on superäidit. Kyseinen ryhmän jäseniä saapuu jokaiselle kommenttikentälle jossa puhutaan vanhemmuudesta tai lapsista. He eivät tule antamaan tukea muille vanhemmille eikä kuuntelemaan erilaisia tapoja olla vanhempi. He tulevat kertomaan olevansa oikeassa kaikessa ja täysin ylivertaisia muihin vanhempiin verrattuna.
Viimeksi törmäsin superäitiin artikkelin alla joka kysyi vanhemmilta, että viettekö vapaapäivänänne lapsen päiväkotiin. Äidit jotka kertoivat vieneensä saivat hetkessä syyttävän sormen eteensä. ”On se perkele, kun ei oman lapsen kanssa enää jakseta olla”. Saapuu superäiti huutamaan. Usein hänen omat lapsensa ovat jo aikoja sitten muuttaneet omilleen, vaan superäiti on roolissaan edelleen. Minulla oli 58 lasta ja 34 vuoteen ei ollut yhtään lapsetonta hetkeä. Superäiti kertoo ja marttyyrirasva valuu hänen korvastaan.
Yksi siellä kertoo, että lapsi oli mukana joka paikassa hammaslääkäristä ja gynekologista lähtien. Joka paikassa lapsi mukana. Tai kahdeksan. Siinä ne roikkuivat. Yksi tissistä ja seitsemän lahkeesta 24/7. Samalla kun perheen toinen aikuinen, isäksikin kutsuttu teki pitkää työpäivää, josta osa tosin kului rakastajarta paniessa. Rakastajatar ei ollut superäiti. Hän vei lapsensa vapaapäivänä päiväkotiin ja otti aikaa itselleenkin. Hänellä oli aikaa seksiin.
Rakkaat kanssavanhemmat. Älkää poteko huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi on päiväkodissa kun te itse samaan aikaan olette ansaitsemallanne vapaapäivällä. Olkaa itsellennekin läsnä. Sillä hyvä vanhempi rakastaa lasten lisäksi myös itseään. Mitä enemmän hänellä on aikaa itselleen niin sitä parempi vanhempi hän on lapselleen.
Jos joku vaatii teiltä kokoaikaista vanhemmuutta niin heittäkää sellainen ihminen pois elämänne edestä.
