”Olen arvostellut mielessäni ihmisiä jotka pettävät. Miksi ei ratkota ongelmia yhdessä aikanaan. Ja niin kävi kuitenkin minulle itselleni. Olimme mieheni kanssa 15 vuotta yhdessä ja saimme 3 ihanaa lastakin. Kolmannen lapsen jälkeen kaikki rupesi murenemaan. Mieheni ei ehkä jaksanut arkea 3 lapsen kanssa ja hän sulkeitui täysin. Yhteys välillämme katkesi. Eroa en silloin miettinyt, pitihän lapsilla olla ydinperhe ja minun äitinä jaksaa.

Talossamme eli minä ja lapset ja isä omaansa. Olin pilannut kaiken hankkimalla 3 lasta, eikä hän voinut tehdä enää mitään. Yritin antaa kaiken ajan hänelle itseni kustannuksella. Olin aina lasten kanssa, karsin omat menoni ja oman elämäni jotta mieheni olisi onnellinen, niin ei kuitenkaan käynyt.

Yksi kaunis päivä työpaikallemme marssi uusi työntekijä, minua 16 vuotta nuorempi mies. En voinut käsittää mitä minulle tapahtui, olinhan nyt miehiä aiemminkin nähnyt. 2 kuukauden päästä huomasin olevani intohimoisessa suhteessa tähän mieheen, enkä edes halunnut sitä estää. Halusin sitä enemmän kuin mitään, tarvitsin sitä, synnyin uudelleen naiseksi. Oli käsittämätöntä että joku halusi minua, kehui minua, näki minut, kuuli minut.

Se kevät oli raskasta aikaa, olinhan täysin hullaantunut tähän mieheen ja yhteinen aikamme oli sitä mitä olisin aikanaan kaivannut omalta puolisolta. Kipuilua omien tunteiden kanssa jotka olivat aivan sekaisin. Muutaman kuukauden päästä päätin kuitenkin erota, joka olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten.

Nyt 2 vuotta on kulunut ja olen edelleen tämän ihanan miehen kanssa yhdessä. Hän hurmaa minut edelleen joka päivä ja seisoo rinnallani vaikka edellinen suhde teki minusta säröillä olevan ihmisen. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, kohtalo johdatti minut juuri tähän missä olen nyt. Ne kipuilut minun piti käydä läpi jotta nyt olen siellä missä minun kuuluu olla.”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *