”Elämäni on ollut kaaosta ja kamppailua ihan pikkutytöstä viime vuosiin. Epävakaa väkivaltainen äiti, hyväksikäyttävä isän ystävä, koulukiusattu ja aikuisiässä jatkumona parisuhde helvetistä. Haluan jakaa tarinani, jotta voin vuorostaan auttaa jotakin toista.
Rakastuin todella palavasti suhteen alussa ja kun tunne haaleni niin aloin vaistota ettei kaikki ole kunnossa. Pala palalta alkoi mustasukkaisuus, kontrollointi, ruusua ja risua manipulointi. Jonkin ajan kuluttua tuli repiviä riitoja, lyöntejä ja löysin usein itseni sukkasilleen ulkoa pakkasesta.
Ensimmäisen raskauden aikana tilanne riistäytyi täysin käsistä. Hän alkoi systemaattisesti nujertamaan kuinka veisi lapsen jos tekisin virheitä. Sanoi olevansa kanssani vain että saisi lapsen, että olin huono sängyssä mutta hyvä laittaan ruokaa. Aikoi ottaa rakastajan, niin tekikin vaikka se selvisi vasta vuosia myöhemmin.
Ajan myötä kaikki paheni, turruin totuin ja lasten vuoksi kestin koska enhän halunnut jättää niitä isälleen joka uhkaili asialla päivittäin. Sitten lopulta tuli hetki jolloin löysin itseni lattialla miehen alta, tunsin järkyttävää kipua päässä joka lyönnillä ja mietin lapsia. Sisällä nousi ensimmäistä kertaa alistumisen sijaan järkyttävä viha.
Päätin erota vaikka tunsin olevani täysin muserrettu, peloissani lasten ja oman henkeni puolesta. Eksä päätti käyttää kaikki keinot vainosi, uhkaili itsensä ja lasten tappamisella. Tein lastensuojelu ilmoituksen ja päästiin samana päivänä turvakotiin. Sain kokonaisvaltaista ja valtavan tärkeää tukea ihan kaikkeen mahdolliseen mihin tarvitsin.
Terapiassa sanoin ensimmäisellä kerralla että en koskaan ole ollut onnellinen, etten edes tiennyt miltä se tuntuu. Nyt parin vuoden jälkeen voin sanoa että kaiken arvoista, matka kannatti. Pimeimmälläkin hetkellä kannattaa tarttua edes johonkin ja ottaa suunta eteenpäin. Olen nykyään itsenäinen, onnellinen ja luotan elämään.
Niille jotka syyllistävät hakattua puolisoa miksei tämä lähde sanon vain olkaa hiljaa. Pahennatte asiaa. Olkaa empaattisia, tukena ja rohkaisevia. Väkivalta aiheuttaa vakavaa riippuvuutta ja kuoleman pelkoa. Lähteminen oli paras mutta raskain päätös koko elämäni aikana.”