”Ensinnäkin nykyajan ongelma ei ole mun mielestä se että erotaan liian nopeasti vaan se että mennään yhteen liian nopeasti ja liian vakavalla asteella. Ei tutustuta toiseen kunnolla ennen vakavaa sitoutumista. Lisäksi monesti nykyään olen huomannut että viehätytään alussa siinä toisessa aivan vääriin asioihin ja koska kaikki nähdään ekat 6kk vaaleanpunaisten lasien läpi niin realistista kuvaa kumppanista ei ole. Sitten huomataankin että isot linjat elämässä eivät kohtaa toistensa kanssa.

Mun mielestä tätä vois käsitellä niin että suuret ongelmat parisuhteessa ovat ns. sairauden oireita. Jos niitä ei hoideta se johtaa sairaus parisuhteen kuolemaan eli eroon. Mutta nekin oireetkin on alkaneet jostain ja jos niiden alkuperää ei selvitetä niin ne toistuvat ja kertautuvat.

Toisekseen tottakai parisuhde vaatii aika ajoin ”työtä”, pieniä eleitä puolisoa kohtaan päivittäin jotka pitävät yllä henkistä ja fyysistä läheisyyttä. Työtä silloin kun kaikki ei ole aina helppoa ja elämä runtelee mutta ei sen pitäisi kokoaikaista olla. Tai liian vaikeaa. Perus ajatuksena mun mielestä tulisi olla HALU toimia sen toisen sekä teidän yhteisen hyvän eteen kaikissa asioissa.

Normaali arki tulisi olla kummallekin turvallista, ihanaa , rauhallista, lämmintä ja siinä tulisi näkyä rakkaus toista kohtaan. Kommunikointi, kompromissien teko sekä toisen kunnioitus ja arvostus. Molemmin puolinen.

Yksi mikä aika monilta ihmisiltä myös nykyään puuttuu on kyky tarkastella kriittisesti omaa toimintaa siinä parisuhteen sisällä. Liian monella on minä minä minä asenne. Omat halut ja tarpeet tulee aina päälimmäisenä ennen kumppania. En muista tiedä mutta meillä toimii se että molemmat tukee toisensa unelmia sekä halua elää tietynlaista omaakin elämää. Ainakin mulle on todella tärkeää että mun mies on onnellinen sekä tyytyväinen ja tavoittelee elämässä kaikkea sitä mikä hänet tekee tyytyväiseksi. Miehelle tää on yhtälailla tärkeää ettei multa puutu elämästä mitään mitä minä tarvitsen.

Itse olen yksi näistä ärsyttävistä joka on ollut 18 vuotta miehen kanssa yhdessä. Siihen aikaan on jo mahtunut aika paljon. Ei aina pelkkää hyvää mutta kaikesta on yhdessä selvitty, samassa veneessä.
Ollaan toistemme parhaat ystävät ennen kaikkea. Arvostan miestäni yli kaiken kumppanina, ystävänä sekä lastemme isänä. Saan täsmälleen saman häneltä takaisin itseäni kohtaan ja enemmänkin.”

0 kommentti

  1. Samaa mieltä, kun ensi huumassa mennään naimisiin, ostetaan yhteinen talo ja tehdään lapsi tai useampi on ihan täysin ostettu ”sika säkissä”. Ihminen kuvittelee tuntevansa toisen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Muutaman vuoden päästä ihmetellään, että kuka tuo on jonka kanssa elän.
    Valitettavasti on ihmisiä, jotka jaksavat teeskennellä erilaista ihmistä, kun oikeasti ovat saadakseen toisen ”koukkuun”. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta. Mikä kiire ihmisellä on tehdä kaikki yllä mainitut asiat alle 2 vuoden sisällä. Miettikää, tutustukaa ja nauttikaa toisistanne. Kun lapsia tulee, saattaa parisuhde muutenkin ”jäähtyä” hetkeksi, mitä tapahtuu suhteelle, jossa ensi huuma ei ole muuttunutkaan rakkaudeksi. Kun huuma haihtuu, suhteessa on 2 toisilleen vierasta ihmistä, jotka ihmettelevät miten tähän päädyttiin. Rakkaus ja ensi huuma ja ihastus on täysin eri asioita.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *