”Olemme harrastaneet seksiä viimeksi viisi vuotta sitten”

”Olen nainen, joka elää puutteessa. Perheeseeni kuuluu lisäkseni aviomies, kaksi lasta ja koira. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 18 vuotta, joista naimisissa 10 vuotta. Asumme maalla ja lähinpään kaupunkiin on matkaa noin puolen tunnin minuutin mittainen automatka.

Ostimme vanhan omakotitalon hieman sen jälkeen, kun avioiduimme. Se on ollut enemmän minun kuin mieheni haave. Niin kuin moni haaveista ja fantasioista, niin tämänkin oli haaveena kauniimpi kuin toteutuksena. Kaipaan kaupunkiin, jossa on ihmisiä. Kaipaan niin, että sattuu. Tänä vuonna kaipuu on ollut vielä suurempaa, kun koronan vuoksi olen työskennellyt kotoa käsin. Lasteni, mieheni ja koirani lisäksi näen viikon aikana, no en juuri ketään. Seinät kaatuvat päälle.

Mieheni sitä vastoin on alkanut ajatella juuri toisin päin. Hän suhtautui muuttamiseen maalle ja omakotitaloon todella nihkeästi, mutta vuosien myötä on oppinut rakastamaan asumista täällä.

En minä vain ihmisten puutteessa elä, vaan elän seksin puutteessa. Olemme harrastaneet mieheni kanssa seksiä viimeksi noin viisi vuotta sitten. Kyllä, viisi vuotta sitten. Seksittömyydessä on hassu piirre, että kun tarpeeksi pitkään kun ilman, niin sitä ei edes kaipaa. Niin minullekin kävi. Uskallan väittää, että muutama vuosi meni täysin ilman seksihaluja. Tuntuu kuin olisin irrottanut seksuaalisuuteni itsestäni pois. Minä, jonka mielestä seksi on miltei parasta, mitä elämässä voi olla.

Onneksi seksi ja seksuaalisuus on hiipinyt minuun takaisin tämän vuoden aikana ja olen kokenut jopa voimakasta seksuaalista halua. Onneksi ja onneksi. Huono puoli tässä on tietenkin se, että en saa toteutettua seksuaalisuuttani kuin itseni kanssa. Mieheni ei halua vieläkään seksiä. Enkä halua miestäni siitä syyttää. Hän ei vain halua. Kun seksittömyytemme alkoi viisi vuotta sitten ja havahduimme lopulta asiaan, niin kävimme puhumassa asiasta terapeutille ja kysymässä, että mikä meitä vaivaa.

Minulla on siihen teoria. Seksittömyys alkaa salakavalasti. Ensin seksin määrä vähenee ja lopulta huomaa, että sitä ei ole ollenkaan. Aluksi se ihmetyttää ja satuttaa, kun huomaa intohimon puolisoaan kohtaan hävinneen kokonaan. Sehän ei ole kummankaan syy, vaan se on enemmänkin seurausta molempien käytöksestä. Seksi ei synny itsestään ja jos minä en osoita seksuaalista kiinnostusta ja ole seksuaalisesti aktiivinen miestäni kohtaan, niin hänkin lakkaa hiljalleen olemasta sitä minuun päin. Kierre on valmis ja jos siihen ei heti puutu, niin se syvenee.

Meillä syveni lopulta niin, että mieheni on viimeksi ollut sisälläni viisi vuotta sitten.

Terapian jälkeen teimme mieheni kanssa hiljaisen päätöksen, että antaa asian olla rauhassa. Ei stressata siitä. Kyllä seksi sieltä taas ajallaan elämäämme tulee. Ei meillä sinänsä ollut mitään hätää. Arki rullasi mallikkaasti ja emme riidelleet eikä parisuhteemme ollut millään tavalla ahdistava tai ilmapiiri arjessamme huono. Olimme hyviä vanhempia lapsillemme. Toistemme aviopuolisoja emme oikein osanneet romanttisessa ja varsinkaan seksuaalisessa mielessä olla, mutta uskottelimme kai, että sellaista parisuhde on monen vuoden yhdessä olemisen jälkeen kaikilla muillakin.

Meni kuukausi, toinen, vuosi ja seuraava vuosi. Seksi hävisi kokonaan elämästämme. Jossain kohtaa aloin miettiä, että hakeeko mieheni seksinsä muualta, sillä mieheni jäi kiinni pornon katselemisesta. Ei minulla pornon katselemista vastaan mitään ole, olen sitä itsekin katsonut. Se satutti minua siksi, koska meillä ei ollut siihenkään aikaan seksiä ollenkaan. Mieheni ei siis ollut täysin ei-seksuaalinen. Siksi ajattelin, että onko miehelläni seksisuhde jossain toisaalla. En koskaan sitä häneltä kysynyt, ehkä siksi, koska en halunnut kuulla vastausta.

Pian seksittömyydestä tuli niin iso osa arkea, että emme siitä edes enää puhuneet millään tasolla. Mitä vähemmän sitä piti esillä, sitä vaikeampaa sitä oli ottaa esille. Eräänä aamuna havahduin ajattelemaan, että näinkö tämän kuuluu mennä? Minun seksielämäni on päättynyt alle 40-vuotiaana. Se ajatus ahdisti ja se ajatus oli ehkä alkusysäys kaipuulle jostain muunlaisesta tulevaisuudesta.

Lähdimme jälleen terapeutille. Siellä mieheni sanoi, että ei tunne seksuaalista halua minua kohtaan. Otin sen itseeni. Miettimättä ollenkaan asiaa hänen kannaltaan. Koska aivan saman vastauksen annoin itsekin. En vain aiemmin ollut halunnut ääneen sanoa sitä itsellenikään. En tunne seksuaalista halua miestäni kohtaan. Halusimme siis molemmat seksiä, mutta emme toisiltamme. Silti molemmat meistä halusi pitää illuusion yhteisestä tulevaisuudesta elossa. Emme halunneet erota. Siksi kestimme seksitöntä parisuhdetta niinkin pitkään kuin viisi vuotta. Emme olleet enää aikoihin olleet rakastavaisia, vaan kaksi lastensa luona asuvaa vanhempaa.

Tuon terapiaistunnon jälkeen olin entistä varmempi, että miehelläni oli ollut seksiä suhteemme ulkopuolella. Seksiä hänkin oli varmasti halunnut seksittömyytemme aikana, mutta ei minulta. Hänellä on ollut liikkuva työ ja varmasti mahdollisuuksia seksiin. En ole niin naiivi, että voisi väittää mieheni olevan täysin uskollinen tässä tilanteessamme. Tuskin kukaan on. Varmasti itsekin olisin ajautunut suhteemme ulkopuoliseen seksiin, jos siihen olisi tullut mahdollisuus. Varsinkin silloin, kun annoin taas itselleni luvan sille, että minua panettaa. Ehkä se oli myös yksi syy sille, että aloin kaivata takaisin kaupunkiin ja ihmisten seuraan.

Moraalitonta, sanoisi varmasti joku, mutta itse en ajattele niin. Viisi vuotta seksitöntä aikaa puolisonsa kanssa ei ainakaan helpota sanoa ei houkutuksille. Siksi en edelleenkään kysynyt mieheltäni, että oliko hänellä suhteemme ulkopuolista seksiä. Uskon, että on ollut ja ymmärrän jopa sen.

Lopulta olemme tulleet tilanteeseen, jossa olemme päättäneet mieheni kanssa jatkaa erillämme elämäämme. Meillä on ollut hyvä suhde, lukuun ottamatta viiden viimeisen vuoden seksittömyyttä. Päätöksemme on yhteinen. Taloudellisesti tämä on hirvittävän raskas päätös, sillä mieheni jää asumaan taloomme ja minä aion hankkia asunnon kaupungista, jonne kaipaan suunnattomasti. Olemme puhuneet asiasta yhdessä lapsillemme. He ovat jo siinä iässä, että heille voi asioista puhua suoraan.

Ero satuttaa minua. Olen aina ajatellut, että vaikka kaikki muut tuntuvat eroavan, niin minä en eroa koskaan. En ainakaan niin vähäisen syyn kuin seksittömyyden vuoksi. Samalla koen valtavaa helpotusta sisälläni ja tuntuu kuin seksuaalisuuteni olisi taas puhkeamassa kunnolla kukkaan.

Eikä minua nolota tai hävetä sanoa, että haluan seksiä. Haluan taas tuntea olevani haluttu. Haluan tuntea intohimoa. Ehkä tämä on jonkun mielestä väärin ja itsekästä, mutta minä en ajattele niin. Täytän vuoden kuluttua neljäkymmentä ja minun seksielämäni ei olekaan lopussa, vaan jonkun uuden alussa.

Kaiken eroahdistuksen keskellä se ajatus tuntuu hyvältä ja lohduttaa.”