”Olen 27-vuotias aseksuaali. Tässä on minun tarinaani.
Olin 21-vuotias, kun seurustelin ensimmäistä kertaa. Ennen sitä olin kokenut muutamia ihastuksia, jotka eivät koskaan edenneet omia tunteitani pidemmälle, en ollut edes pussannut poikaa. Haaveilin nuorena seurustelusta ja avioliitosta mutta käytännössä en ollut kiinnostunut pojista tai seurustelusta. Ystäväpiirissäni olimme kaikki epäsuosittuja sinkkuja, joille seurustelu oli utopiaa. Wanhojen tansseissakin parini oli hyvä ystäväni, koska emme kumpikaan saaneet poikaa pariksi.
Parisuhteen löysin vahingossa. Kaupunkitapahtumassa istuimme vierekkäin ja jäimme juttelemaan. Illan lopuksi vaihdoimme numeroita ja sovimme treffit. Ensimmäisten treffien jälkeen alkoi seurustelu ja harrastin ensimmäistä kertaa seksiä. Olinhan siitä paljon kuullut ja koin fyysistä mielihyvää, mutta kokemus jäi vajaaksi. Ihmettelin, miksi kaikki olivat niin kiinnostuneita seksistä, kun minusta se ei ollut mitenkään ihmeellistä. Muutamia kertoja seksiä kuitenkin harrastimme, minä lähinnä kumppanin mieliksi. Psyykkisesti en mielihyvää kokenut ja fyysinenkin nautinto alkoi nopeasti vähentyä. Viimeiseksi jäänyt kerta oli omalta osaltani surkein miellyttämisyritys; makasin vain selälläni, tuijotin kattoon ja odotin, että se loppuisi. Tämän jälkeen välttelin seksiä kaikin keinoin. Samalla tunteeni kumppania kohtaan vähenivät, en halunnut suudella (varsinkin kielisuudelmat ällöttivät), yhä useammin halusin nukkua omassa sängyssäni yksin. Jälkeenpäin koin seksin harrastamisen samanlaiseksi kuin olisin syönyt mautonta puuroa; ei ihan pahaa mutta ei niin hyvää, että ottaisin sitä lisää.
Tunteiden muuttuessa pelkäsin, että minussa on jotain vikaa. Rakastan tai harrastan seksiä väärin. Etsin netistä vastauksia ja vastaan tuli termi ’aseksuaalisuus’. Määritelmät olivat kuin suoraan omasta elämästäni. Silti hyväksymiseen meni vielä muutama kuukausi. Kituutin parisuhteessa miettien, olenko sittenkin aseksuaali, enkä puhunut kumppanille mitään. Kun vihdoin sanoin toiselle ihmiselle ääneen lauseen ’olen aseksuaali’, tunsin valtavaa helpotusta. Olin löytänyt oman ”laatikkoni” ja hyväksyin sen. Seuraavana päivänä päätin parisuhteeni, enkä ole sen jälkeen seurustellut.
Kun parisuhteeni päättyi, loin itselleni kaapin. Vain siskoni tiesi todellisen syyn erolleni, muille en ollut vielä valmis avautumaan. Aseksuaalien vertaistukitapaamisissa olin kuulut, millaisia kommentteja muut olivat pahimmillaan saaneet. Jännitin todella paljon avautua, pelkäsin vähättelyä ja ilkeitä kommentteja. Huomasin onneksi omalla kohdallani pelkojen olevan turhia. Ystäville oli yllättävän helppo kertoa ja kaikki olivat todella positiivisia. Vanhemmatkin ottivat asian todella hyvin, vaikka tarvitsivatkin hetken aikaa sopeutua. Olen ollut todella onnekas, että ympärilläni on niin ymmärtäväisiä ja avoimia ihmisiä, joiden kanssa voin avoimesti olla oma itseni. Kaapissa piileskelin lopulta vain pari vuotta
Tänä päivänä olen ollut sinkkuna viisi vuotta ja harrastamatta seksiä reilut viisi vuotta. Seksiä en ole kaivannut ollenkaan. Joskus harvoin olen kaivannut jonkun viereeni nukkumaan, mutta se on mennyt nopeasti ohi. Minulla ei ole romanttisia tai seksuaalisia tarpeita, joihin tarvitsisin toista ihmistä. Minulla on vanhemmat ja sisarukset ja hyviä ystäviä, enkä tarvitse sen enempää. Lapsesta olen haaveillut jo muutamia vuosia. Nykyään sekään ei onneksi yksinäiselle naiselle ole ongelma, sillä voin hakeutua lapsettomuushoitoihin. Olen tyytyväinen omaan elämään juuri tällaisena!”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *