”Löysin vanhan tekstini Narsistien tuki-sivustolta. Teksti on kirjoitettu noin 3v sitten, ja nyttemmin olen onneksi päässyt eroon tekstissä esiintyvästä ex-kumppanistani. Tästä kuitenkin voinee saada jotain materiaalia ja vertaistukea niille, jotka ovat kokeneet saman tai yhä elävät vastaavanlaisessa haastavassa suhteessa.
*******
Pian tulee 8v siitä, kun tapasin mieheni ja muutimme nopsaa yhteen. Vajaa 7v sitten varasin itselle kämpän ajatuksena paeta suhteesta, kun jo silloin suhde alkoi ahdistaa. Kun aikeeni selvisi miehelleni, hän käänsi asian niin, että hän aikoikin jättää minut. Lopulta jäin suhteeseen ja sitä on kestänyt tähän päivään saakka.. Näiden helvetillisten vuosien aikana olen mm. oppinut, kuinka autokatoksen romahtaminen lumen painosta olikin yllättäen minun syyni. Kuinka kadonnut kahvikuppi oli minun syy. Kuinka kaikki ongelmat ovat olleet minun syytäni. Olen oppinut, että miehen niskalenkkiote, nyrkki poskipäätä vasten ja uhkaus hakata oli sekin minun syyni. Olen oppinut, että minun pitäisi olla hiljaa ja tehdä kuten hän sanoo. Olen oppinut, että minulla ei saa olla mielipiteitä, eikä varsinkaan oikeutta sanoa niitä ääneen. Olen oppinut, että eilen luvattu asia ei enää seuraavana päivänä pidäkään paikkansa. Olen oppinut, että en saa itkeä, sillä se aiheuttaa silmittömän raivon miehessä: ”Kuinka kehtaat märistä – Minunhan tässä pitäisi märistä, koska olen sinunlaisesi hullun sekopään kanssa!”
Olen oppinut, ettei miehen pojan kanssa voi olla normaalisti pelkäämättä miehen reaktioita, sillä olenhan pilannut hänen poikansa lapsuuden, koska olen natsi akka, jos pyysin poikaa mm. siistimään huoneensa tai laittamaan tiskit. Olen oppinut, että olen vain väline seksuaaliseen tyydyttämiseen, ja en saa sanoa ei. Olen oppinut, että jos kieltäydyn seksistä olen huora ja pettäjä, jota voi siinä tilanteessa uhkailla väkivallalla, jolta voi repiä peitot päältä ja pitää väkisin hereillä raivoamalla ja hakkaamalla seiniä ja ovia pitkälle yöhön. Olen oppinut, että myös koiriani pystyy riitatilanteissa käyttää aseena minua vastaan tuuppimalla niitä tai kolauttamalla vaikka juomapullolla koiraa päähän, jos se on juuri sillä hetkellä miehen kulkureitillä.
Olen oppinut, etten saa nauraa ääneen – se saa aikaan joko halveksunnan tai oksettavan kiillon miehen silmissä ja kysymyksen: mennäänkö panemaan. Olen oppinut, etten saa harrastaa mitään, koska silloin olen itsekäs, käyn pettämässä tai keskityn vain omiin vitun piiperryshommiin, joilla ei ole mitään merkitystä. Olen oppinut, että mies vihaa minulle rakkaimpia ihmisiä. Olen oppinut, että olen lahoaivo, sekopää, skitso, mielenvikainen, nysvä, lehmä, ÄO-nolla, rupiaivo, ääliö, vammainen, kuplassa elävä idiootti, laiska, hyväksikäyttäjä, natsi, huora, kyrpänaama, jne. Vuosien varrella olen oppinut, etten ole mitään…
Olen myös oppinut, että nyt riittää.
Varasin itselle asunnon. Lähden jossain vaiheessa, kun hetki on oikea…. Vaikka taloamme ei olisi saatu myytyä… Tuntematon tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa, mutta onneksi älykkyysosamääräni taitaa olla niin pieni, etten taida tajuta moisista asioista mitään!
********
Tuollaisen tekstin siis kirjoitin n. 3v sitten. Melko kylmäävää lukea ja muistella nuita aikoja, mutta toisaalta myös nuo ajat ovat muokanneet minua ja ajatuksiani parisuhteesta. Enää en sietäisi tuollaista kohtelua laisinkaan, ja toisaalta arvostan ihan vain tavallista ja tasaista elämää/arkea.
Hyvä, kun nostat blogissasi esiin parisuhteiden piilotettuja puolia.”
Seksi ja seksuaalisuus? Missä se ”raja” sitten riittävän seksin kanssa menee??
Joku määritteli sen niin että, kun se ei ole mielessä niin silloin sitä on riittävästi?!
Asiaan olen törmännyt sillä tavalla kun avioliitossa ollessani viimeiset ties miten monta vuotta jäin täysin ilman sitä.
Nykyisen kumppanin kanssa asia oli aluksi oikein hyvin sitä harrastettiin usein ja se oli ok molemmille ja minä pidin erityisesti koska niin pitkään olin joutunut olemaan ilman toisen kosketusta.
Kysyin ihan suhteen ensimetreillä mitä ajattelee seksistä ja siihen liittyvistä asioista. Vastaus oli tuolloin että se kuuluu suhteeseen.
Viimeisen 6kk aikana seksin määrä on tipahtanut noin ehkä kerran kuukaudessa tapahtuvaksi asiaksi jos silloinkaan. Kysyin asiaa uudelleen että,mitä seksi parisuhteessa on ja vieläkö on sitä mieltä että,seksi kuuluu parisuhteeseen? Vastaus oli että kyllä.
Seksissä kuulemma ei teknisesti ole mitään vikaa ja kyllä kun siihen puuhaan päästään yhdessä niin selvästi myös hän siitä nauttii.
Olen peräänkuuluttanut että mitä tässä nyt on tapahtunut että ei kuulemma enään huvita ja hänen sanojaan lainaten ei voisi vähempää kiinnostaa! Syyksi on sanottu hormonikierukkaa jne..Ihmettelen sitä että, jos se olisi se syy niin miksi se ei sitten vaikuttanut suhteen ensimmäisinä kuukausina?? Mitä minä sitten teen? Kyllä kädet toimii hyvinkin ja osaan kyllä sooloilla. Sanoin että, tarviiko tässä hommata joku tekotorso tai vastaava lelu itselle mitä sitten paneskella? Huorissa en ole käynyt ja kolmatta pyörää en tähän nyt haluaisi tai en ole koskaan halunnut.
Kyllä voin tunnustaa että panemattomuus ahdistaa sekä minua että toista. Tämä tulee vastaan aina kun olemme sylikkäin tms minulla alkaa ottamaan eteen ja koitan olla koskematta toista mistään erogeeniesta alueesta jne. Toista ahdistaa se että, tietää mitä minä haluaisin ja olemisesta tulee vähän väkinäistä. Tässä miettinyt että, tarviiko sitä käydä aina ennen nukkumaan menoa käydä tyhjään pallinsa että, saisi nukuttua paremmin kun ei panettaisi? ?
Onko se ”alkuhuuman” paneminen vain sitä että, saadaan ukko siihen tavalla tai toisella ja sitten kun suhde vakiintuu niin voidaan tämä asia sitten unohtaa?? Voidaan alkaa kulkemaan verkkareissa eikä ulkoiseen hapitukseen tarvitse vaivautua kuin vain silloin kun lähtee pidemmälle kuin lähikauppaan? Huom! Minä rakastan kumppania niissä verkkareissa ja näen hänet niissä haluttavan vaikka olisi tukka sekaisin ja kasvot turvoksissa. Olen valmis panemaan vaikka siihen tekotorsoon jos asia niin vaatii mutta ei se ei todella ole sama asia kun rakastella rakkaan kanssa lyhyeen tai pitkän kaavan kautta ja jäädä toisiaan vasten raukeana silittelemään ja pussaileen tunniksi tai pariksi aktin jälkeen.
Nyt kun olen asiaa seksistä kysellyt ja jopa sillä tapaa toista ”painostanut” olen kuulemma tyypillinen mies joka ei ajattele muutoin kuin vehkeellään ja olen kuulemma ihan samanlainen paska kuin kaikki muutkin näin ollen….
Olen enemmän kuin hukassa tämän asian kanssa.
Tästä oli oikein reilu riita taannoin ja en todella tiedä mitä tehdä? Kyllä asia on minulle tärkeä ja ehkä jopa niin tärkeä että, suhde menee poikki asian takia.
En jaksaisi kuitenkaan alkaa uutta suhdetta koska muutoin suhteessa on asioista kohdillaan. Kysymys on kohdallani että, kuinka korkealle asetan seksin parisuhteessa jne..
Olen kuitenkin 50+ mies oletettu ja kumppani on suunnilleen samaa ikää oleva nainen.
Meillä vehkeet toimii ihan normaalisti kuin 30 vuotta sitten asia onkin korvienvälissä kenties??
Nyt kaipaisin teiltä noin 40-55 välissä olevilta naisilta neuvoa että, miten heitossa tässä asiassa eteenpäin??
Kyllä kosketan toista muutoinkin ihanan hellästi ja hieron jos pyyntö tulee ja hän nauttii kosketuksestani kokonaisvaltaisesti ja minä pidän kun saan häntä koskettaa. Ei minua ei aina paneta kun kosken toista. Se on aivan valtavan hienoa kun saan koskettaa toista ihan vaikka ohimoilta hieroen tai niskasta pyörittäen. Siinä hetkessä on jotakin niin upeaa kuin tulisimme yhdeksi. Olemme aivan hiljaa ja nautimme toisistamme kun koskettaa ihoa.
Vien käsivartta pitkin toisen kaulaa ja hivelen toisen korvanlehtiä. Näissä hetkissä en mene ”kriittisille” alueille syystä että, tarkoitus ei ole kummankaan kiihoittua koska sitten asia sanottaisiin olevan epämiellyttävää ja kuulemma minua alkais taas panettaan ja se ei suotavaa kuulemma…Syystä että koska toista ei huvita niin minä kuulemma vaan turhautuisin ja suuttuisin koska seksiä ei kuitenkaan tulisi. Tämä kyllä ihan totta ei voi kiistää mutta en häntä tästä enään ole moittinut koska hänellä ihan oikeus omaan kehoonsa.
En tiedä olen asiaan väsähtänyt mutta minkäs minä haluilleni voin?
❤️ ❤️