”En saa surra

En saa surra kuolemaasi, en voi itkeä vaikka sieluun sattuu.
En saa koska kukaan ei tiedä.

Sinun elämäsi päättyi äkkiä ja kaikki muistot palasivat mieleeni.
Muistot meidän kahden kahdenkeskeisistä hetkistä, puhutuista asioista, sanotuista sanoista, kosketuksista, niistä joista kukaan ei tiedä.
Olosuhteista jotka meidät erotti.

Ja nyt sinua ei enää ole.
Vaikka vuosia kului välillämme, välitin sinusta, joskus rakastinkin

Ja nyt minulla ei ole oikeutta surra, ei lupaa, koska no, kukaan ei tiennyt meistä.

En saa saattaa sinua viimeiselle matkallesi.
Olen yksin suruni kanssa.

Yksin ollessani olen itkenyt, huutanut sitä kuristavaa tunnetta ulos mitä en pysty sanoilla kertomaan.
Yksin ollessani laitan sen kappaleen soimaan jonka soitit viimeisen kerran kun kohdattiin kahdenkesken.
Niin teen nytkin, soikoon siis Laura Närhen kappale Mä annan sut pois.
Hyvää taivasmatkaa Sinulle!”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *