”Kiitos kun nostit blogissasi esille meidän vähävaraisten huolen ja ahdistuksen uuden hallituksen mahdollisista toimista. Haluan kertoa oman tarinani lyhennettynä, mutta raakana.

Minä olen hallituksen mukaan työtä vieroksuva ja laiska ihminen. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja. Lasten isä kuoli oman kätensä kautta muutama vuosi sitten. En lähde kertomaan yksityiskohtia, mutta hänen konkurssinsa ja elämänhallinnan katoamisen myötä menetin hänen tapaansa luottotietoni, koska en pystynyt maksamaan hänen ja omia velkojani.

Tällä hetkellä olen pahamaineinen toimeentulotuen asiakas. Teen silti päivätyötä, jonka palkasta lähtee kolmennes ulosottoon joka kuukausi. Ilman toimeentulotukea olisin lasteni kanssa asunnoton ja nälissäni.

Minua kylmää lukea, että toimeentulotukeen olisi tulossa omavastuu osa. Minä käyn päivätyössä. Pitäisikö minun ottaa sen työn lisäksi myös ilta- ja yötyö ja antaa lapseni pois, jotta voisin tienata edes sen verran, että saan pitää katon pääni päällä. Mistä minä sen omavastuun otan? Kertokaa minulle. Saan jo tässä tilanteessa seurakunnan ruoka-apua.

Olen huomannut, että ilmapiiri on muuttunut julmempaan suuntaan. En koe enää olevani yhteiskunnan arvostama. En, vaikka teen töitä, kasvatan lapsiani ja osallistun. Se ei riitä. Jos kuvittelette, että haluan elää näin, että haluan itkeä itseni uneen, koska en pysty tarjoamaan lapsilleni minkäänlaista kesälomamatkaa edes kylpylään. Jos kuvittelette, että on oma valinta elää loputtomassa niukkuudessa niin tulkaa kokeilemaan. Tässä ei ole mitään kadehdittavaa.

Oma syy. Niin minä tulkitsen. Olen huono ihminen. Arvoton. Sekin vähä jonka saan perheemme hengissäpitimiseksi tuntuu olevan liikaa. Lisätyötä vain tekemään ja niitä pitää olla useita, koska kolmennes palkasta lähtee. Siihen päälle yksinhuoltajan arki. Saa tulla sieltä hallituksesta yksi kerrallaan kokeilemaan.

Minä olen väsynyt ja ahdistunut.”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *