Lukijan kirje. Tätä se sitten muun muassa käytännössä tarkoittaa, kun vallassa on julmuus, epäoikeudenmukaisuus ja empatiakyvyttömyys. Teksti omistettu Petterille ja Riikalle.
”Hei! Sinulla on tärkeitä postauksia. Ja selvästi sinulla on tunneälyä, ihailen sitä.
Kerron omasta tilanteestani yhteiskunnan muutoksiin liittyen. Olen totaaliyh peruskoulun päättävälle teinille. Minulla on diagnosoitu adhd, Aspegerin oireyhtymä, toistuva masennus ja PTSD. Myös tyttärellä on PTSD.
Reilu vuosi sitten jouduimme tekemään turvamuuton tyttöön kohdistuneen uhan vuoksi. Pelkällä lähestymiskiellolla ei saatu turvattua tytärtä. Muuttaessamme asunto oli Kelan normeissa. Nyt 3/24 tuli vuokrankorotus ja vuokra ylittää normin 36eurolla. Kela ohjaa etsimään kohtuuhintaista asuntoa. Autismini, adhd, molempien PTSD eivät ole sellaisia seikkoja, joilla Kela huomioisi normin yli menevän osuuden.
Samaan aikaan, kun vuokra nousi 50 eurolla niin uuden laskentakaavan mukaisesti asumistukemme pieneni 50 eurolla. Eli asumiskuluihin menee 100e/kk enemmän. Kela myöskin rajasi lääkekuluista toisen adhd-lääkkeeni pois vaikka toimitin lääkärinlausunnon lääkkeen tarpeellisuudesta. Kelan mukaan lääke ei ole terveyteni kannalta oleellinen joten sitä ei laskelmassa huomioida. Lääkkeeseen menee n.82e/kk. Eli melkein 200e/kk on rahaa käytössä vähemmän näiden uusien linjauksien myötä.
Tilanne on se etten voi ostaa lääkettäni. Se taas johtaa ahdistukseen ja toimintakyvyn laskuun. En pysty iltapäivisin tai iltaisin poistumaan kotoa. Aamulääke vaikuttaa n.klo.13 saakka ja sen jälkeen alkaa alamäki. Ja tämä adhd-ahdistus johtaa masennukseen. Vastetta ei ole ollut mistään masennuslääkkeestä. Ketamiinihoito olisi ainoa kokeiltava vaihtoehto enää, mutta autismini vuoksi skitsofrenian puhkeamisriski on oleellisen suuri. Tälläkään ei ollut merkitystä kelalle, kun selvitin adhd-lääkkeen merkitystä elämääni. (Aiemmin lääkekulu siis oli hyväksyttävä meno, ei enää.)
On päiviä, että syön jogurttirahkan ja rypsiöljyä saadakseni energiaa. Näin varmistan, että lapsella on riittävästi ruokaa. Syksyllä tyttö aloittaa ammattikoulun. En tiedä, miten tyttö saa käytyä sen loppuun täytettyään 18 vuotta. Sen jälkeen on oltava rahaa materiaaleihin. Meillä ei ole nytkään läppäriä tai tietokonetta ja sitten sellainen pitäisi hankkia. Miten, millä rahalla?
Jos voisin niin menisin töihin. Mutta se ei ole mahdollista nepsyhaasteideni vuoksi. Neuroepätyypillisyys ei ole itse valittua ja valitettavasti se tuo valtavia haasteita. Tuntuu, että minut on kaivettu kuoppaan, josta ei voi nousta. Purra saksineen sai minut itkemään. Olemme pelkkä vitsi hänelle. Ihmiseltä viedään arvo, jos ei anneta mahdollisuutta ylläpitää perusasioita elämässään. Hallituksen päätösten myötä apua ei ole saatavissa. On vain umpikuja. Enkä todellakaan ole yksin tämän tuskan kanssa. Se tästä tekeekin niin lohdutonta. Ja viattomat lapset, he kärsivät hallituksen takia. Pahoinvointi vaan lisääntyy.
Nykymenetelmä eriarvoistaa kansan. Kaikki ei todellakaan osallistu näihin talkoisiin, jos osallistuminen mitataan kärsimyksen määrässä.
Kiitos, kun pidät ääntäsi yllä näistä asioista. Se antaa toivoa muutokseen."
