”Onko kirjoittaja joku hintti”?
Mika esitti minulle tänään kommenttikentällä suoran kysymyksen seksuaalisesta suuntautumisestani. En vastannut hänelle ensin esittämäänsä kysymykseen, mutta myöhemmin päätin, että vastaan hänelle blogitekstissäni. Varsinkin, kun Mikan lisäksi myös Pekkaa alkoi syvästi kiinnostamaan minun rakkauselämäni.
Hintti en ole. Se on sanottava heti suoraan. Sillä kukaan ei ole. Tuo on alentava ja solvaava sana, jota ei tunnu käyttävän enää kuin yli 60-vuotta täyttäneet Mika ja Pekka. Tämä profiilikuvasta arvioituna.
Mitä homouteen tulee, niin olen homo aina sunnuntaisin. Ja elokuun kaksi viimeistä viikkoa. Nimittäin kommenttipalstalle eksyi myös ikäiseni Mikael, joka kertoi, että homostelu on valinta ja ihminen voi valita, että alkaako homostelemaan vai onko hän normaali. On siis olemassa kaksi vaihtoehtoa. Homostelija tai normaali, kumpaan ryhmään sinä kuulut? Ei ole siis edes olemassa homoutta, vaan homostelua jos Mikaelia on uskominen ja miksi emme häntä uskoisi, koska arvelen puhuvan kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Miksi juuri sunnuntaisin, voisi joku kysyä? Sunnuntaisin tulee usein televisioita suosikkijoukkueeni Liverpoolin jalkapallo-ottelu. Jumalauta, mitä miesveistoksia kokonainen kentällinen! Välittömästi nimittäin alkaa rakkausbloggarin homosteluhammasta kolottamaan pahanlaisesti. Siksi valitsen homostelun sunnuntaiksi, koska Mikael sanoi, että se on valinta. Olen sitten maanantaina jälleen normaali.
Miksi juuri elokuun kaksi viimeistä viikkoa, voisi joku kysyä. Miettikää nyt elokuun kahta viimeistä viikkoa. Pelkkä ajatus saa nahkahousuni haaroista hikoamaan. Ihana loppukesän lämpö yhdistettynä alkavan syksyn hämäryyteen. Tunnelma olisi kuin olisi ulkomailla, vaikka istuisi omalla paskaisella parvekkeellaan. Ja siinä tunnelmassa se on aivan samantekevää, että minkä merkkisiä sukupuoliolettamia ja elimiä rakastamiseen olisi tarjolla, varsinkin kun kyse on vain valinnasta.
Niin ja tiedättekö. Elokuussa alkaa Valioliiga. Se tarkoittaa sitä, että elokuun kahden viimeisen viikon aikana on muutama sunnuntai, jolloin elokuun loppu yhdistyy Liverpoolin peliin. Siinä hikoaa rakkausbloggarin kaula kuudentoista homohuivin alla pelkästä ajatuksellisesta kiimasta.
Toivottavasti tämä vastaus on riittävä Mikalle ja Pekalle, ja he saavat rauhan tältä mieltään syvästi askarruttavalta asialta. Älkää silti Mika ja Pekka olko huolissanne. Olen tässä asiassa eli homostelussa uskollinen. Teidän ei tarvitse pelätä, että suuntaanko Onni-bussilla sinne teidän lakeuksillenne, sillä en usko, että teillä näkyy edes jalkapallokanavat. Jos näkyy, niin pistäkää viestiä elokuun puolenvälin kieppeillä. Wink, Wink, silmäniskuhymiö, punaa naamalle hymiö, vaaleanpunainen sydän hymiö, homohuivihymiö.
Teksti omistettu Mikalle, Pekalle ja Mikaelille. Pus.
P.S. Markulle myös terkkuja, että jos kutsuu 184 senttistä 90 kiloista sormellä tökättäväksi huivi kaulassa käveleväksi pulkannaruksi, niin helvetin pitkiä ja paksuja pulkannaruja teillä siellä.