”Haluan johonkin tätä asiaa purkaa joka ymmärtää erilaisesta rakkaudesta tai välittämisestä.
Olen eronnut yli puolivuotta sitten, erosimme yhteisymmärryksessä. Meillä on exän kanssa kaksi ihanaa lasta. Saimme kaksi niin täydellistä aikaiseksi vaikka meidän tarina päättyi.
Kuukausi erosta päätin liittyä tinderiin, etsimään miehiä ja naisia, jotka antaisivat minulle huomiota seksuaalisesti, eli aivan suomeksi, etsin panoja.
Kyllähän sieltä muutama tulikin löydettyä ihmisiä puhumaan kanssani kehoilla. Mutta sitten tapasin miehen, johon kiinnostuin enemmän kuin vain kehojen puhumisen tasolla. Viestittelimme ja vaihdoimme numerot.
Hän sai minut kiinnostumaan enemmän ja enemmän itsestään, puhuimme tulehtuneista haavoista, aloin tuntemaan ihastusta. Ajattelin että tämä ihminen on juuri se, kenen kanssa voisin jakaa aamupalahetket.
Jossain vaiheessa Hän sanoi että minussa saattaa olla liian paljon persoonallisuutta hänelle. Pian hän laittoikin liinat kiinni ja sanoi että pääsin liian lähelle hänen arpiaan. Sitten hän hiljeni. Emme enää viestitellyt.
Jatkoin etsimistä, löysin ihmisiä kanssani jakamaan samat lakanat, mutta myös ihmisiä kenen kanssa jaan saman ajatusmaailman. Välillä törmäsin, olet liian persoonallinen nainen, olet liian suorasanainen. Annoin näiden kommenttien olla.
Välillä laitoin hänelle, aamupala ihmiselle, viestiä, kyselin kuulumisia. Sain takaisin vain todella lyhyitä vastauksia ”ihan ok”.
Nautin sinkkuudesta täysillä, aloin tuntemaan itseni halluttavaksi ja viehättäväksi. Tunsin olevani silmää miellyttävä nainen.
Menikin useampi kuukausi kunnes hän, aamupala ihminen, taas ilmestyi, alkoi laittamaan viestiä. Taas ne samat ajatukset nousivat, voisimme jakaa aamupalan.
Kerroin hänelle etten halua samaa taas, että hän vain katoaa elämästäni.
Hän lupasi ettei katoa, mutta miestä hänestä ei saa, hän haluaa nauttia sinkkuudesta.
Ja minä haluan että hän siitä nauttii. Haluan että hän tekee juuri niinkuin minäkin, etsin ja tutustun.
Haluan antaa hänelle vapautta.
Siltikin toivon että hän olisi se kenen kanssa aamupalan jakaisin.
Nyt alan olemaan jo niin onneton tässä tilanteessa. Haluan hänet, mutta en halua omistaa. Nyt useamman kerran olen kuullut, että olen liian persoonallinen, muilta tinderin mätseiltä.
Oikeasti? Tämä alkaa jo sattumaan. Olenko liikaa persoonallisuutta, olenko liikaa näyttävän ulkonäköni takia, olenko liikaa räväkkä.
Pohdin tätä ja oikeastaan jo itken.
Eikö tällaisella persoonallisella naisella ole mitään sääntsejä rakastua ja jakaa aamupalaa kenenkään kanssa?”
Jos minulle sanottaisi noin, niin kiittäisin rehellisyydestä ja tekisin syventäviä kysymyksiä: Mitä se ”liian persoonallinen” tarkoittaa juuri minun persoonassani, hänen mielestään? Millä tavalla olen sitä? Miksi se saa kavahtamaan? Miksi se saa laittamaan stopin päälle?
– Tosin: kuulostaa siltä, että mies ei ole ollut vielä valmis syvempään suhteeseen, ja ehkä hänellä kuitenkin meinasi syntyä syvempää kiintymystä juuri kertojaan? Jos hän laittoi siksi stopin? Jolloin vika ei olekaan ollenkaan tarinan kertojassa. 🙂 Niinhän mies myöhemmin myönsikin: hän haluaa nauttia sinkkuudesta, ja miestä/kumppania hänestä ei nyt itselleen saisi.
– Eli, kaksijakoisella tavalla tuo olikin positiivista (vaikka samalla negatiivista): kertoja olikin ehkä vähän liian ihanan persoonallinen miehen sen hetkiseen valmiuteen nähden?