Julkaisin aamulla tekstin, jonka mies oli kirjoittanut puolisolleen. Hän halusi tehdä sen sivustoni kautta ja osoittaa sanoillaan syvää rakkautta naistansa kohtaan.
Erään kommentoineen naisen kommentti:
”Toimittaisin mieheni varmaan jonnekin hoitoon, jos alkaisi tuollaista tekstiä tulla.”
Meistä suomalaisista miehistä elää myytti, että olemme rautakankia, jotka eivät puhu, eikä pussaa. Emme osaa näyttää tunteita, emmekä puhua niistä. Ehkä onkin niin, että vuosikymmeniä sitten mies kasvatettiin sillä tavalla vinoon, että mies ei saa olla herkkä eikä näyttää heikkouttaan. Puhumattakaan siitä, että mies lähtisi julkisesti lepertelemään rakkaudestaan ja tunteistaan. No, itse olen parisuhdebloggarina saanut siitä osani, koska minunhan on hyvin monen mielestä pakko olla homo, koska ei heteromiehet varsinkaan tunteistaan huutele.
Kuten toinen kommentoija totesikin, niin miesten tunteet näyttävät olevan monelle naisellekin liian vaikeita käsitellä ja ottaa vastaan. Se näkyy yllä olevasta kommentista. Mieshän on jo lähes hoidon tarpeessa tuollaista kirjoittaakseen. Ajatella, että jos on olemassa parisuhteita, joissa suhteen muodostaa herkkä mies ja nainen, joka ei osaa ottaa vastaan miehen herkkyyttä. Miehen joutuu pahimmillaan piilottaa herkkyytensä. Niin kuin aiemmin kirjoittamassani esimerkissä, jossa erään sairaanhoitajamiehen vaimo oli pyytänyt miestään olemaan paljastamatta ammattiaan illanistujaisissa, koska häntä hävettäisi miehen naismainen ammatti.
Onneksi elämme 2020-lukua ja ilmapiiri sille, että mieskin on ihan tunteva ihminen ja jopa sanoillaan sen kykenee osoittamaan. Silti ilmapiiriimme on jäänyt jäänne menneestä, jossa kauniisti puolisolleen kirjoittava mies koettaan jopa hoitoon saatettavaksi. Siksi minäkin olen blogillani tätä myrkyllistä myyttiä purkamassa, sillä mies todellakin puhuu ja pussaa. Mies puhuu ja laulaa rakkaudesta isoilla kirjaimilla ja pussaa maailman hieman raollaan olevia huulia tavalla, jolla maailma väreilee onnesta.
Mitä kirjeen puolisolleen lähettäneeseen mieheen tulee, niin kommentti hoitoon ohjaamisesta oli siksikin mauton, että mies on ollut sairaalahoidossa vakavan masennuksen johdosta ja selvinnyt siitä. Hän on siitäkin kirjoittanut aiemmin avoimesti. Ehkä se on ollut sysäys myös sille, että mies uskaltaa vihdoin olla herkkä, auki ja haavoilla elämän ja rakkautensa edessä ilman, että herkkyyttä pitää piilottaa. Hänellä on puoliso, joka herkkyyden osaa varmasti ottaa vastaan, sillä rakkauden kuuluukin toisinaan olla niin ”imelää”, että sen nauttimisesta tulee sokerihumalaan.
Omistettu kaikille miehille, jotka uskaltavat näyttää herkkyytensä.