Otsikko napattu kommenttikentältä jokunen vuosi sitten, kun postasin kuvan, jossa leivoin pullaa miespuolisen ystäväni kanssa. Olen aikeissa tehdä ihmiskokeilun. Haluan leikkiä yhden päivän perinteistä kunnon miestä. Tarvitsen siihen apuanne. Minun on pakko myöntää, että puolisoiden ruletista minulle on aina valikoituneet sellaiset naiset, joita ei varsinaisesti pullantuoksuisiksi kodinhengettäriksi voi sanoa. Enkä …
Mäkin haluaisin jakaa oman kokemuksen isästäni. Tai oikeastaan isästä, jota minulla ei ollut elämässä juurikaan. Vanhemmat erosi kun olin ihan pieni, en siis muista edes aikaa kun isä on ollut kuvioissa. Sitten äiti sairastui. Skitsofreniaan.Elin kuitenkin äidin kanssa useamman vuoden. Elämä oli hirveää, kaikki äidin harhat ja psykoosit. Ne muuttui …
”Vietämme tänä syksynä isänpäivää ensimmäistä kertaa. Vuosi sitten mietin, millainen tämä päivä olisi. Kuvittelin, kuinka tyttömme nauraisi isänsä sylissä ja kuinka ottaisimme syksyisiä kuvia, joissa isällä ja tytöllä olisi samanväriset, isot pipot. Olisi kuulasta ja kaunista, nauravat silmät ja punaiset nenänpäät pilkistäisivät villaisten poolokaulusten ja huivien takaa. Olisi onnea ja …
”Erositte liian helposti” ”Teillähän on uusi koti ja kaikki hyvin”. Näitä sain kuulla tutuilta, kun he kuulivat erostamme. Kaikista läheisimmät ihmiseni taas olivat hiljaa ja lohduttivat, kun itkin näitä lauseita. Kaikista läheisimpäni olivat helpottuneita, olivat odottaneet että olin tarpeeksi vahva lähteäkseni. Ulospäin meillä oli kaikki hyvin, juuri niin kuin ”pitääkin”. …
”Minä olen lapsesta asti toivonut, ettei minulla olisi isää. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän toivon sitä. En halua hänen kuolevan, toivoisin vain, että hän ei olisi koskaan ollutkaan. Kaikki ikävät muistot pyyhkiytyisivät mielestäni pois, ja ikävien muistojen aiheuttamat mielenterveysongelmat poistuisivat myös vaikeuttamasta elämääni. Minun isäni ei ollut koskaan läsnä. …
”Hei isä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan sinulle näin. Hautasimme sinut runsas viikko sitten. Se oli niin raskasta. Epätodellista. En tiedä, mitä haluaisin sinulle sanoa. Kiittää onneksi ehdin, ja kertoa että rakastan. Ehkä haluaisin sanoa, että olen pahoillani siitä, että sait sellaisen kuoleman. En tiedä, kenen puolesta pahoittelen. Jumalan …
”Isä oli käytännössä koko yhteisen aikamme ajan etäinen. Ei hän iloinnut eikä ottanut suruihin kantaa, hän vain oli olemassa. En muista, että hän olisi koskaan kysynyt minulta kuulumisia tai mitä minä kaipaisin. Hän vain oli ja luki lehtiä tai kirjoja. Jo pienenä opin, että isältä ei voi tukea pyytää kuin …
”Mä uskon, että minun kokemukseni omasta isästä on aika yleinen lapsille, jotka on eläneet lapsuuttaan siinä 80-90-luvulla ja varmaan aikaisemminkin. Isän rooli taisi olla lähinnä siittäjä, ja äiti huolehti lapsista. Isän seura oli lapsena älyttömän harvinaista. Isä lähinnä huolehti perheessä ruokaa pöytään, teki kahta työtä ja vietti perheen kanssa aikaa …
”Pyysit tarinoita isistä. Minäkin kuulun niihin, jotka ei juhli isänpäivää, ei ole paljonkaan hyvää muisteltavaa. Hän on kuollut jo reilut 10 vuotta sitten, ikävä ei ole ollut kun ei ole mitään mitä ikävöisi. Narsisti (sanaa käytetään liiankin heppoisasti monesti mutta hän oli ), Lääkäri joka osasi esittää mukavaa ja höveliä …
”Minä olen vihannut isänpäivää paljon ja monta kertaa. Olen askarrellut lapsena kortteja tehnyt lahjoja ja lähettänyt niitä isälle saamatta minkäänlaista vastausta. Olen toivonut että jonakin isänpäivänä isä seisoo oven takana ja ottaa syliin, kertoo miksi ei halua olla minun kanssani. Kun hieman kasvoin annoin isänpäivänä kortit suoraan mummolle tai äidille. …