”Kauniista erosta tulee kuluneeksi 12vuotta tänä keväänä. Ensimmäiset kuukaudet eron jälkeen olivat vaikeita kaikille. Ensimmäiset vuodet totuttelua uusiin tilanteisiin.
Liitostamme syntyi yksi lapsi joka täysi-ikäistyy lähiaikoina ja vietämme näitä syntymäpäiviä laajenneen lähipiirin kera johon kuuluvat elossa olevat isovanhemmat molempien puolilta. Me vanhemmat uusien kumppaneidemme kera ja myös nykyinen anoppini. Sisaruksemme perheineen omien menojensa mukaan.
Olemme exän kanssa yhteydessä satunnaisesti viikottain ja juuri keskustelimme miten dynamiikka muuttuu kun kohta ei enään yhteishuoltajuutta ole,lapsen täytettyä 18v. Totesimme että yhteyttä pidetään edelleen ihan kuin ennenkin fiiliksen mukaan. Molempien nykyisille kumppaneille on alusta asti ollut selvää, että pidämme yhteyttä ja itse olen yrittänyt parhaani mukaan rakentaa suhdetta myös lapseni äitipuoleen, josta itse käytän ennemmin termiä bonusvanhempi, koska kokonaisia ihmisiä me kaikki tässä olemme. Nykyinen kumppanini on lapselle bonusvanhempi ja exäni halunnut häneen rakentaa kanssa jonkinlaisen suhteen.
Uskon että tästä muodostelmasta ei lapselle ole aiheutunut sen enempää traumoja kuin mitä meidän kahden hyvin erilaisen ihmisen väkinäisestä yhteiselosta omine ongelmineen. Parempi kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton.
Jo erotessa päätin että minä en ala makuasioista kiistelemään. Exä saa hoitaa lapsen omalla tavallaan ja minä hoidan omalla tavallani. Arvot meillä kuitenkin samankaltaiset, joten lapsi tuntuu ihan tasapainoiselta nuorukaiselta tänä päivänä.
Erosta olemme lapsen kanssa keskustelleet aina kun hän on siitä kysellyt. Mitä enemmän hänellä tullut ikää sitä enemmän hän myös tuntuu ymmärtävän meidän valintoja ja eroon johtaneita syitä. Olemme pyrkineet hoitamaan asiat lapsen etu edellä ja mielestäni olemme ihan hyvin siinä onnistuneet. Alun vaikeuksista huolimatta.”
