Parisuhteita on niin monia erilaisia. Yksi elää suhteessa, joka on vain tapa ja tottumus ja ei muuta haluakaan. Toinen elää samanlaisessa, vaikka haluaisi muuta, mutta ei uskalla tai halua lähteä etsimään itselle sopivampaa. Kolmannen mielestä parisuhde on pelkkää työntekoa ja siinä ei kuulukaan olla kivaa. Neljännen mielestä ihmiset eroavat liian helposti ja kun on kerran luvattu, niin siinähän sitten ollaan. Viides etsii jatkuvaa euforista rakastumisen tunnetta. Kuudes on suhteessa, kun ei osaa olla yksin.
Ja sitten kaikkien näiden mainittujen parisuhteisen joukossa on ihmisiä, jotka haluavat, että parisuhteessa pitää lähinnä olla kivaa ja kaikki muu on toisarvoista. Oman tarinansa kivasta parisuhteesta kertoo kommenttinsa lähettänyt nainen.
”Pakko kyllä kertoa, että mulla on sellainen parisuhde, jossa on aina kivaa. On ollut jo 4,5 vuotta. Etäsuhde, jossa nähdään parin viikon välein tai joskus hetken mielijohteesta useammin. Mulla on aika lapsille, aika työlle ja aika parisuhteelle. Mikään noista ei ole pois toisesta.
Ja todellakin aina on ihan hiton kivaa. Tai ehkä sanoisin mukavaa. Sellainen täydellinen mukavuusalue. Molemmat antaa, ottaa ja saa tasapuolisesti.
Sanotaan, että riidat kuuluvat parisuhteeseen. Puhdistavat ilmaa. Ei hitossa kuulu. Pieni väittely pilke silmäkulmassa piristää, mutta riitely ei, ja se enemmänkin muuttaa ympäröivän ilman tukahduttavaksi.
Ja vei kauan, että pääsin näkemään ja kokemaan tämänkin ihmeen.
Olen nähnyt myös sen toisen puolen. Avioliitto, lapset, omakotitalo, lemmikit ja se pirun perunamaakin. Se, kun yritetään pitää kiinni jostain, koska niin kuuluu tehdä. Odotetaan sitä parempaa huomista ja luullaan, että tämmöistähän tämä vain on. Toinen saa kävellä yli ja halveksua ja se nyt vaan kuuluu asiaan. Ja itse sitten toimit yhtä typerästi takaisin.
Olen myös ollut nalkuttaja, loppuajasta pettäjä ja tehnyt muitakin virheitäkin, kukapa ei. Vaati vaan saada oikea ihminen rinnalle, niin kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Parikymmentä vuotta luulin tietäväni rakkaudesta kaiken. Nyt ymmärrän, että en tiennyt siitä yhtään mitään. Ehken opi täysin koskaan, mutta suunta on oikea.
Toki tällainen ei sovi kaikille, mutta pointtina se, että oli se parisuhde millainen hyvänsä, niin siinä kuuluu olla kivaa.”
Niin. Voiko tästä naisen kertomasta tavasta olla parisuhteessa olla edes eri mieltä? Toisin sanoen, mikä parisuhde se sellainen on, jossa ei kellään ole kivaa?
Kuulostaa aika lailla omalta tarinaltani! Melkein jo luulin kirjoittaneeni tämän!😅
Mutta tosiaan, en tajunnut,että tälläistä voi ollakaan! Että tulee nähdyksi ja kuulluuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on! Välillä tulee huonoja fiiliksiä ja tekee mieli kiukutella, silloin toinen pysyy rauhallisena ja KUUNTELEE, että mikä sulla nyt ihan oikeasti on. Kiukku sulaa, ei tarvitse riidellä,vaan voidaan puhua asiat selviksi. Toimii molempiin suuntiin meillä.
Ja koko ajan on kivaa, mukavaa, ihanaa ja helppoa olla toisen kanssa. Kun ei tarvitse esittää mitään, eikä muuttaa itseään. Tekee mieli antaa toiselle rakkautta runsain mitoin, kun sitä itsekin rajattomasti saa.
Koskettelemme koko ajan toisiamme. Vaikka olisimme kännyköillä, on ainakin jalat solmussa tai nyhjätään kylki kyljessä.
Että kyllä, kyllä pitää olla suhteessa kivaa! Vaikka koko ajan!❤
👆 Tämä! 😍
Niin.
Jos on itse kykenemätön muuhun kuin ”elokuun illan syliin” eikä parisuhteeseen jossa puhutaan omista tunteistaan heti suhteen alusta alkaen niin voikin käydä niin että liihottaa suhteesta toiseen, tekee lapsia näissä suhteissa, ja jättää jälkeensä huonoja juttuja useille läheisille ihmisille vain siksi ettei kykene empatiaan aidosti.
Ei siinä mitään, jokainen tavallaan mutta jos kokee että vastuu onkin ”polttopallo” jota välttelee viimeiseen asti niin silloin on syytä katsoa peiliin ja olla rehellinen niille ketä on loukannut oman itsekkyyden, kyvyttömyyden ja vaikkapa fantasian ”valuvasta rakkaudesta elokuun sylissä” ja ehkäpä jo menneisyyttä olevan”sielunkumppanin” vuoksi jota kohti oli aikanaan vastuuttomasti pakko mennä välittämättä muuta kuin itsestään.
Läheiset ihmiset eivät normaaleille ihmisille ole ”roskiin” heitettäviä ihmisiä ja häistäkin pois jätettäviä vaikka kuinka dopamiini jylläisi. Mutta jokainen tavallaan 😀
Kuinka paljon oma fiiliksesi parani tästä kommentistasi annettuna perjantai-iltana kello 23.51? Kaikkein mahdollisten asioiden joukosta jota voisi tehdä perjantaina keskiyöllä sinä päätit tulla blogiini ja antamaan jopa kommenttia siihen. Se on oikeasti todella surullista. Joskus kannattaa etsiä virheitä itsestään sen sijaan että tulee sormella osoittamaan muiden virheitä. Se saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa valitsisikin jotain muuta tekemistä perjantaiyöhön kuin viettää sitä halveksimansa ihmisen blogin seurassa, mutta kuten itse sanoit, niin jokainen tavallaan. Toivottavasti elämä suo sinulle vielä perjantai öitä jolloin voit minun sijaan keskittyä vaikka itseesi tai mikä parasta, johonkin läheiseesi. Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää sinulle. Jos sinua kiinnostaa menneisyyteni, historiani ja dopamiinini, niin kuin tuntuu kiinnostavan, niin kirjoittele sähköposti, vastaan varmasti, varsinkin kuin pidän siinä määrin munallisista ihmisistä, jotka uskaltavat puun takaa nimimerkin suojasta huutamisen sijaan keskustella ihan omalla nimellään. Eritysmaininta nerokkaasta luomastasi sähköpostiosoitteesta. Laitoin tämän näkyville, koska olisihan se sääli, että näinkin hieno ja lämmin kommenttisi jäisi julkaisematta. Silti pohtisin tuota ihmisten jakamista normaaleihin ja joihinkin muihin ihmisiin julkisesti, koska siinä saattaa huomaamatta luiskahtaa lain väärälle puolelle. Toivottavasti sinulla on ensi yönä jotain muuta puuhaa kuin blogini. Iloa päivään. Itse lähden nyt roskiin heittämieni ihmisten kanssa viettämään lapseni syntymäpäivää. Pus och kram ja valuvia ajatuksia elokuun öistä. Kannattaa kokeilla elokuussa. On muuten ihgua.
Onko tää seksisuhde ja parisuhde jossa on muutakin tunnetta kuin teinimäinen himo?
Rehellisyys itselle on hyvä asia. Tarinassa selvästi on suhdeviritelmä jossa syvälliset tunteet ovat sivuseikka. Eikä siinä mitään. Eihän sitä voi tietää onko tämä tarina totta vai tuo tarins sepitetty.
Mutta eihän totuudella ja aitoudella olekaan kaikille väliä ja se on ihan ok tälläiselle uteliaalle kommentoijalle.
Jokainen kun elää tavallaan mut ainakin mun tuntemat ihmiset pitävät arvokkaana että on rehellinen, avoin eikä pimitä asoita suhteen alusta lähtien kumppaniltaan koska muutenhan olisi lähinnä säälittävä keskenkasvuinen valehtelija, hyväksikäyttäjä sekä täysin kelvoton ja välinpitämätön ihminen yhtään mihinkään ihmissuhteeseen millään tavalla. Säälittävintä on aina selittely kumppanin ”ehdottomuudesta” tekosyynä pitkäaikaiselle pettämiselle.
Rehellisyys kun ei ole kaikille tärkeä arvo. 😉
Harmillista että elämääsi on sattunut tällaisia ihmisiä: ”koska muutenhan olisi lähinnä säälittävä keskenkasvuinen valehtelija, hyväksikäyttäjä sekä täysin kelvoton ja välinpitämätön ihminen yhtään mihinkään ihmissuhteeseen millään tavalla.” Ja onneksi olet heistä päässyt eroon. Tai jos viittaat tällä lauseella johonkin jota et edes tunne, niin melko rohkeaa retoriikkaa julkiselle palstalle ja pienenä vinkkinä, kannattaa lopettaa hyvissä ajoin. Mutta kiitos että olet antanut huomiota tekstilleni ja blogilleni perjantain ja lauantain vastaisena yönä kello 2.05. Moni keksisi jotain ihan muuta ja harva noin kiihkeä fani sivustolleni on kuin sinä. Kiitos siitä. Ehkä ensi yönä taas?