Parisuhteen 1. vaihe: Rakastuminen
Rakastuminen on sitä, että mennään mielummin yhdellä yli kuin jäädään yhtä vaille. Rakastuminen on unta, huumaa, jatkuvaa nousuhumalaa. Se on orgasmi, joka kestää monta kuukautta. Se on värityskirja, jota väritetään kirkkailla väreillä. Rakastuminen lamauttaa järkevän ajatustoiminnan ja kaikki rakastumisen ulkopuolelle jäävä on vain pelkkää maisemaa, jonka voi ohittaa. Rakastuneena oleminen on sitä, että herää hetkeä ennenkuin kumppani herää, käydäkseen pesemässä hampaansa, jotta hengitys on raikas antamaan 27 minuuttia kestävän aamusuukon. Se on sitä, että lainaa kaupungin pelastusvenettä viedäkseen kumppaninsa veneilemään kohti auringonlaskua. Se on sitä, että ei muista moneen kuukauteen katsoa urheiluruutua ja teeskentelee, että ei ole edes kiinnostunut siitä. Se on sitä, että pitää ihan ookoona sitä, että kumppanin levyhyllystä löytyy Tommi Läntisen ja Sabrinan cd-levyt.
Rakastuneena nukutaan 80-senttiä leveässä sängyssä, johon silti jää 20-senttiä molemmille sivuille tilaa, johtuen siitä, että sängyssä ollaan pääosin päällekkäin ja noustaan pois vain jos rakennus sängyn ympärillä on tulessa. Rakastumisen vaihe on parisuhteen esiaste. Se on ponnahduslauta varsinaiseen parisuhteeseen, joka alkaa siitä, kun rakastumisen tunne alkaa hälvetä ja 167 peräkkäisen lauantain jälkeen herää maanantaihin, jolloin makuuhuoneen ikkunan verhon takana näkyy arkinen maailma.
Parisuhteen 2. vaihe: Vakiintuminen
Torstai kello 20.55. Urheiluruutu alkaa. Kahdeksan kuukauden tauon jälkeen. Pyykkikone laulaa. Molemmat. Yösähkö on halvempaa. Vedetään lakanoita. Ripustetaan yhdessä sukkia kuivaustelineeseen. Istutaan sohvalla, nelistään, sinä, minä ja kaksi älypuhelinta. Vilkuillaan kelloa. Se on jo yli kymmenen. Pitäsi mennä nukkumaan, koska on aikainen aamu. Vakiintuminen. Se on sitä, että ostetaan 140 senttiä leveä sänky ja hankitaan omat peitot. Se on sitä, että harrastetaan seksiä ennen urheiluruutua tai jos villiksi heittäydytään, niin jopa sen aikana. Se on sitä, että muutetaan yhteen, otetaan asuntolaina, hankitaan lapsi ja tallentava digiboksi. Se on sitä, että kannetaan yön läpi itkevää lasta, toivoen, että saisi edes tunnin nukuttua.
Se on sitä, että värityskirjaa väritetään välillä jopa harmailla värisävyillä. Se on sitä, että uskaltaa löytää toisesta niitä epämiellyttäviäkin piirteitä ja uskaltaa näyttää omia heikkouksiaan. Se on sitä, että menee ihan tavallisena lokakuisena tiistai-iltana 140 senttiseen sänkyyn nukkumaan, toivottaa kumppanilleen hyvää yötä ja ajattelee, että voiko tämän parempaa enää olla. Se on sitä, että hyväksyy romantiikan lisäksi realismin, että viikon seitsemästä päivästä viisi on arkea. Se on sitä, että pitää tätä vaihetta parisuhteessa parempana ja syvempänä kuin sitä ensimmäistä. Tai sitten se on sitä, että pitää tätä vaihetta parisuhteessa sietämättömänä, pakenee ja hankkii rakastajan.
Parisuhteen 3.vaihe: Ero tai harmonia
Kodissa tyhjiä kuoria, ääriviivoja, puhetta vääristä asioista, väistelyä, tunteettomuutta, valheita ja valheiden peittelyä. Ostetaan 180 senttiä leveä sänky tai nukutaan eri huoneissa. Harrastetaan seksiä lauantaisin urheiluruudun jälkeen tai jonkun toisen sängyssä. Ollaan yksin yhdessä. Viiden arkipäivän jälkeen tulee kahden arkipäivän viikonloppu. Tekosyitä, että olemme kasvaneet eri suuntiin tai tämä aika ei ollut meitä varten. Vilkuilua napurin aidan yli. Toinen parisuhteen matemaattisesta kaavasta toteutuu: Rakastuminen+vakiintuminen=ero.
80-vuotiaiden pariskunnan luona on keittiössä liitutaulu. Liitutaulussa lukee lause: ”Kiitos yhteisestä 60-vuodesta. Elämäni on ollut täysi. En pelkää sen loppumista.” Näin sen eräänä työpäivänä vuosia sitten. Se oli kaunein lause, minkä olin aikoihin nähnyt. Se on mahdollista. On olemassa kaava, jolla parisuhde säilyy. Se kaava on tässä käsissämme. Hän on käsissäsi. Älä en anna rakkauden loppua. Neljänkymmen vuoden päästä teillä on samanlainen liitutaulu. Rakasta arkea hänen kanssaan. Kaikkea sitä mikä saa teidät nauramaan. Kaikkea sitä mikä saa teidät nauttimaan. Kaikkea sitäkin mistä riitelette. Laittakaa pyykkikone laulamaan ja vetäkää yhdessä lakanoita, jotta ne ovat sitten valmiita sänkyynne laitettavaksi. Menkää yhdessä lakanoiden päälle nukkumaan tai rakastelemaan. Sillä ei ole väliä. Väliä on sillä, että menette yhdessä. Jos ette halua mennä yhdessä, niin uskaltakaa erota.
Toinen parisuhteen kolmannen vaiheen matemaattisesta kaavasta toteutuu: Rakastuminen+vakiintuminen=harmonia.
Haastavaa on ainakin itselle myös tunnistaa, milloin kyseessä on harmoniaan tai eroon johtava arki. Ja eikö yritä tarpeeksi vai yrittääkö liikaa.
Vuosien jälkeen ollaan pääasiassa 1 vaiheessa edelleen 😍. Arkea eletään, niin kun tuossa 2 vaiheessa, mutta rakkaus roihuaa kyllä edelleen 1 vaiheessa. Ollaan miehen kanssa ihmisiä, jotka tuntee kaikki tunteet syvästi. Näytetään niitä tunteita, kyhnytetään, nukutaan sylikkäin , suukotellaan paljon. Seksikään ei ole hiipunut. Eletään arkea rakkaus kuplassa. Miksi sen kuplan pitäisi hävitä, älkää antako sen hävitä arjen myötä. Kyllä se arki sujuu tässä rakkauskuplassa ihan yhtä hyvin. Joka ilta olen kiitollinen siitä, että saan käydä tämän ihmisen viereen nukkumaan, jota rakastan valtavan paljon. Kerron sen joka päivä, joka aamu valitsen hänet, elämäni miehen ja elämäni rakkauden.
Meidän suhde herättää monissa kateutta, en juurikaan enää uskalla hehkuttaa kenellekään kuinka onnellinen ja onnekas olen, koska tiedän, että olemme vähemmistöön kuuluva pari.