Perheenäidin sisältä kuoriutunut nainen

Tunnen erään rohkean naisen. Hän on viidenkymmenen paremmalla puolella. Lapset ovat lentäneet jo pesästä. Lasten muuton jälkeen nainen jäi kaksin miehensä kanssa. Hän oli ollut miehen kanssa yhdessä nuoruudesta asti. Se tavallinen tarina. Nainen ja mies tapaavat nuorena. Pian mennään avioon. Syntyy lapsi. Syntyy toinen lapsi. Nainen on kotona lapsien kanssa. Mies tuo leipää pöytään. Syntyy vielä kolmas lapsi. Nainen huomaa jääneensä lasten kanssa kotiin moniksi vuosiksi. Hän hoivaa lapsia ja kotia. Mies käy töissä. Elämä rullaa tasaisesti eteenpäin.

Lasten muuton jälkeen naisen elämään tulee ensin tyhjyys. Tyhjyyden jälkeen helpotus. Helpotuksen jälkeen hämmennys. Nainen huomaa alkavansa nauttia omasta ajasta. Hän tajuaa, että ei ole harrastanut mitään vuosikymmeniin. Ei ole elänyt itselleen vuosikymmeniin. Nainen alkaa meikata ja käydä kampaajalla. Ilmoittautuu tanssikurssille. Perheenäidin sisältä alkaa kuoriutua nainen. Nainen, joka on ollut piilossa jopa häneltä itseltään. Mies huomaa muutoksen. Ei pidä siitä. Sanallistaa sen sanomalla naiselle, että koti on alkanut näyttää likaisemmalta. Hän alkaa syyllistää naista siitä, että nainen on alkanut harrastaa ja käydä ulkona.

Yhtäkkiä mies sairastuu. Mies jättäytyy töistä ja jää kotiin. Miehellä on kipuja. Sairaus ei ole tappava, mutta se vaatii hoivaamista. Nainen huomaa jääneensä taas hoivaajaksi. Lapsien sijaan hoivattavana on hänen miehensä. Nainen ahdistuu. Juuri kun hän on alkanut itsenäistyä ensimmäisen kerran elämässään, hänen hoivaamista jälleen tarvitaan. Nainen itkee iltaisin yksinäisyyttä. Hän kaipaa rakkautta enemmän kuin koskaan. Hän ymmärtää, että on antanut elämässään selvästi enemmän kuin on saanut takaisin. Hän on tottunut siihen, että häntä enemmän tarvitaan kuin rakastetaan. Nyt hän itse kaipaa rakkautta, jota ei kuitenkaan saa. Nainen alkaa jättää aamuisin meikkaamatta ja lopettaa tanssiharrastuksen. Hän piilottaa naisen itsestään ja ottaa hoivaajan esille. Siinä roolissa hän on tottunut jo vuosia olemaan.

Pian nainen huomaa, että hän ei pysty enää siihen. Hän kokee syyllisyyttä, että edes harkitsee sairaan miehensä jättämistä. Eihän nainen sellaista voisi koskaan tehdä. Naisen rooli on pitää huolta. Nainen kertoo ja kirjoittaa, että pelkää loppuelämänsä valuvan hukkaan. Hän kokee, että hänellä olisi vielä paljon annettavaa. Paljon elämänhalua, jota ympärilleen valuttaa. Mieheltä hän ei rakkautta saa. Ei saanut silloinkaan, kun mies olisi sitä pystynyt antamaan. Lasten asuessa kotona, nainen ei voinut harkitakaan lähtemistä. Nyt sairaan miehen vaimona, nainen ei voi harkitakaan lähtemistä. Paitsi, että nainen ei voi enää olla harkitsematta. Hän ymmärtää elämän rajallisuuden. Hän ei halua uhrautua.

Nainen sanoo miehelle lähtevänsä. Mies ei ymmärrä naisen päätöstä. Hän tekee lähtemisen mahdollisimman vaikeaksi. Hän saa ystävät ja sukulaiset puolelleen. Naisesta tehdään itsekäs ja julma. Saatanasta seuraava. Minkälainen nainen jättää sairaan miehensä yksin. Nainen pakkaa tavaransa ja lähtee. Hän kertoo ja kirjoittaa vuokranneensa kaksion. Hän saa puhelimeensa viestejä ja soittoja, joissa häntä haukutaan ja solvataan. Nainen sanoo tuntevansa syyllisyyttä, mutta tehneensä oikein. Hän alkaa sisustaa asuntoaan näköisekseen. Alkaa taas meikata ja käydä tanssitunneilla. Hänestä syntyy nainen, joka hän ei ole koskaan uskaltanut olla, mutta jonka läsnäolosta hän nauttii päivä päivältä enemmän. Eikä hän ole vasta kuin vähän yli viidenkymmenen. Kokonainen elämä edessä.

Nainen kertoo ja kirjoittaa, että jos hän olisi ollut alusta pitäen itsekkäämpi ja uskaltanut elää myös itselleen, lopputulema olisi voinut olla erilainen. Hän myöntää osuutensa siihen, että ei uskaltanut astua roolinsa sisältä näkyviin, koska äitiys ja naiseus ei ole toisiaan poissulkevia. Yhtäkkinen muutos oli liian raju. Nainen sanoo, että hän haluaa olla hoivaaja, mutta enemmän silti nainen. Hän sanoo nauttivansa yksinolemisesta. Mutta ei sulje pois vaihtoehtoa, että saa jonkun rinnalleen. Kunhan se joku ei aseta häntä rooliin, vaan yksinkertaisesti vain rakastaa. Hänen aviomiehensä ei tarvinnut elämäänsä rakastajaa, vaan hoivaajaa. Nainen sanoo kaipaavansa elämäänsä ensimmäisen kerran rakastajaa. Hän on 54-vuotias ja hänellä ei ole koskaan vielä sellaista ollut. Ja jos rakastaja on tarpeeksi hyvä, hän saa jäädä seuraavaksikin yöksi, viikoksi, vuodeksi tai vaikka sinne kuolema meidät erottaa lopputeksteihin asti. Yhdessä he voivat sitten hoivata ja rakastaa toisiaan.

Teksti on omistettu rohkealle naiselle. Kiitos. Minä haluan sanoa sinulle, että ole armollinen itsellesi, älä koe syyllisyyttä. Sinä ansaitset kaiken hyvän. Niin kuin lähestulkoon me kaikki. Minä ihailen rohkeuttasi. Se tekee sinusta enemmän naisen kuin mikään muu. Rohkea nainen on ihan parasta. Toivottavasti löydät rakastajan, joka rakastaa sinua niin kuin sinä haluat.

Viime aikoina on uutisoitu, että yli viisikymppisten avioerot ovat yleistyneet selvästi. Alkakaamme elää jo hyvissä ajoin niin, että asiaan tulee muutos.

Me emme ole rooleja, vaan ihmisiä omine tarpeinemme ja unelmimme.