Seksin aikana voi miettiä muita asioita ja se hyvä puoli siinä on, että se ei kestä kovin pitkään. Sanoo nainen kommentissaan.
Pidän silmiä kiinni ja ajattelen, että olen harrastamassa seksiä jonkun muun kuin puolisoni kanssa. Sanoo mies kommentissaan.
Seksi on suhteessanne asia, jota pitää välillä harrastaa, jotta se on poissa päiväjärjestyksestä ja kun sitä harrastaa, niin saa olla taas vähän aikaa rauhassa. Sanoo nainen kommentissaan.
Helpommalla pääsee, kun katsoo nettipornoa sen jälkeen, kun vaimo on mennyt nukkumaan. Sanoo mies kommentissaan.
Siinä muutama valikoitu pala suomalaisesta parisuhdeseksistä. Tiedä sitten, että kuinka yleisestä ilmiöstä kommenteissa olevasta asenteesta on kyse.
Onko seksi pelkkä pakollinen tapa, jota suoritetaan siksi, että voi ainakin sanoa, että kyllä meidän suhteessa seksiä on?
Surullista kuultavaa tämä on. Seksi on yksi ihmiselämän iloisimmista harrastuksista. Seksi on parhaimmillaan yksi parisuhdetta kiinni pitävistä liimoista. Tosin edellä mainitut kuvailut seksistä on lähinnä heikkoa paperiliimaa, joka ei pidä kiinni yhtään mitään.
Kuinka hieno mahdollisuus seksistä olisi tutun ja turvallisen ihmisen kanssa tehdä suuri seikkailu, nautinto ja arkea voimallaan piristävä teko. Löytää itsestä ja toisesta uusia puolia ja toteuttaa niitä. Enkä minä sillä, etteikö niin tehtäisiinkin, silloin kuin kaksi toisistaan parasta irti saavaa ihmismieltä ovat löytäneet toisensa.
Vaan surullisen usein käy aivan jotenkin muuten. Ei ole yksi, eikä kaksi kertaa, kun olen kuullut tai lukenut, että seksistä on hävinnyt ympäriltään kaikki se, mitä seksiksi voi kutsua. Jäljelle on jäänyt säännöllinen tapa, jossa seksiksi kutsutun toiminnan aikana toinen miettii työasioita ja toinen yrittää pitää virettä yllä ajattelemalla silmät kiinni toista ihmistä. Eihän se seksiä ole. Se on seksuaalisten paineiden purkamista toista ihmistä välineenä käyttäen ja vieläpä yksisuuntaisesti toteutuen.
Tätä kutsuttakoon termillä "voidaan me panna, mutta pane nopeasti, sillä aamulla on aikainen herätys" -parisuhdeseksi.
Mitä minä tästä vaahtoan? Mitäpä se minulle kuuluu, että minkälaista seksiä pariskunnat keskenään harrastavat? Eipä se minulle kuulukaan. Vaahtoan siksi, että tiedän seksin olevan parhaimmillaan ihmisen hyvinvointia merkittävästi parantava toiminta. Minä haluan, että ihmiset voivat mahdollisimman hyvin, sillä kun yksilöt voivat mahdollisimman hyvin, niin se näkyy positiivisena voimana myös yhteisössä. Hyvä seksielämä on siis yhteiskunnallinen asia.
Saanut ihminen näyttää onnelliselta. Varastin tämän lauseen eräästä keskustelusta, jossa vähemmistössä olivat äänet, jotka puhuivat hyvän seksin puolesta. Iso osa keskustelijoista väittivät jopa aggressiivisesti, että seksi kuuluu lähinnä nuoruuteen ja parisuhteen alkukiimaan. Seksi on yliarvostettua ja siitä puhutaan aivan liian paljon. Tämä oli yleinen mielipide.
Olen jyrkästi eri mieltä. Seksi alkaa nuoruudesta ja se loppuu sitten kun ihminen lakkaa hengittämistä. Alkukiima on alkukiimaa, mutta sen jälkeen alkaa syventyminen. Paitsi jos valitsee tien, jossa seksi on nopeasti suoritettava pano, joka tehdään ennen seuraavaa työpäivää. Kuka sellaista sitten enää kaipaakaan?
Tämä on muuten kolmas seksiaiheinen tekstini kahteen viikkoon. Se tarkoittaa sitä, että pian kommenttikentälle saapuu ihminen, joka kysyy, että pitääkö siitä seksistä koko ajan kirjoitella?
Oikeassahan hän on. Enemmän kuin puhua, niin sitä kannattaisi harrastaa, sillä kuten taisin jo aiemmin sanoa, niin saanut ihminen näyttää onnelliselta.