Sain sähköpostia. Nainen esitti toiveen, että kirjoittaisin siitä, kun pippeli ei tottele. Hän kirjoitti, että minulla voisi olla aiheeseen hyvä näkemys. Mietin, että miksi hän juuri minun arvelee tietävän asiasta paljon. Mieleen hiipi ajatus, että onkohan hän joku ikivanha yhden yön pokani, joka todellakin tietää, että minulla on asiasta paljon omakohtaista kokemusta. Se oli se kerta, kun olisi ollut kunnon hikiaerobiciä tarjolla, mutta hippijoogaksi kääntyi.

Onhan minulla kokemusta pippelistä. Neljäkymmentä vuotta se on roikkunut mukanani, minne ikinä olenkaan mennyt. Siitä lähtien, kun tajusin, että hyvänen aika sentään, sillähän voi tehdä kaikkea muutakin kuin pissata, niin se on tuonut elämään iloa, lohtua, hämmennystä ja ahdistusta. Käytin sanaa roikkunut, sillä sitä se on tehnyt toisinaan silloinkin kun sen ei olisi pitänyt roikkua. Se oli kyllä ihmeellistä huomata myöhäisinä nuoruusvuosina, että silloin kun sen olisi pitänyt terhakoitua, niin se makasi paikallaan aivan raatona, mutta auta armias, kun heräsi sängystään ja suku odotti aamiaiselle, niin se sojotti pystyssä kuin Pisan kalteva torni ja ei auttanut, vaikka narulla yritti saada pysymään alhaalla.

Semmoinen se pippeli on. Sillä on oma tahto. Pippeli on kuin kissa. Sitä ei voi kouluttaa ja se ei tottele käskyjä. Kyllä sitä voi yrittää silitellä ja pyytää kaveriakin silittämään, että se heltyisi leikkimään, mutta silti se saattaa vain raapaista ja vetäytyä omiin oloihinsa. Sille voi puhua nätisti tai raivota suu vaahdossa, että tulisi esille, mutta ei se pakottamalla tule.

Pahin paikka, jossa opiskella pippelin toimintaa on Internetin pornosivustot. Siellä pippeli kuvaillaan joka ikinen kerta niin jämäkäksi tangoksi, että seksin sijaan sitä voisi käyttää yleisötilaisuuden eteisaulan naulakkona vieraiden takeille. Koskaan ei ole sellaista kohtausta, jossa seksihomman kunnolla startattua pippeli olisikin sanonut pornonäyttelijällä yhteistyösopimuksen irti ja kohtaus olisi päättynyt siihen, kun nainen silittää lohduttavasti miehen hiuksia ja sanoo, että ei se haittaa, kaikille joskus käy niin. Saksan kielellä lausuttuna sekin lause kuulostaa tosin pornolta.

Suurin osa erektiohäiriöistä on tunneperäisiä. Miehellä siis on tunteet. Tämä saattaa yhäkin tulla joillekin ylltyksenä, saamieni kommenttien perusteella. Pippeli saattaa reistailla myös liiallisten odotusten, humalatilan tai suorituspaineiden vuoksi.

Muistan nuorena erään kerran laivalla. Lähdin risteilylle naisen kanssa, jonka olin vasta tavannut. Otettiin se laivan noutopöytä, jossa saa syödä ja juoda parin tunnin ajan niin paljon kuin haluaa. En uskaltanut juoda kuin puoli lasia viiniä, sillä tiesin, että alkoholi ei varsinaisesti kohenna mieskuntoa. Olin siis huomaavainen naista kohtaan, sillä halusin tarjota hänelle mukavaa kahdeksan euron ahdasta hyttiseksiä. Eihän siitä mitään tullut. Olin pyöritellyt asiaa puoli viikkoa päässäni ja paineet kävivät liian suuriksi. Muistan, kun makasin hytin sängyllä velttona kuin kesälomaa viettävä teini-ikäinen ja harmittelin, kun en noutopöydässä edes sitä känniä riipaissut. Oli ehkä paskin risteily ikinä. Mikä oli tämän laivatarinan opetus? Älä jätä seisovassa pöydässä viiniä juomatta, koska se voi olla risteilyn ainoa seisova asia, joka pysyy luvatun ajan pystyssä.

Pippeli on useimmiten iloinen asia. Moni antaa pippelille hellittelynimiä. Yksi oudoimmista kuulemistani nimistä pippelille on Paavo. Kuulin sen nimen lapsena ja se oli outoa, koska meidän suvussa oli yksi Paavo niminen henkilö. Aina kun Paavon näki, niin tuli pippeli mieleen. Onneksi Paavo oli vähän mulkku, joten se meni vähän yksi yhteen. Paavo on jo kuollut, joten hänestä voi puhua jo suoraan, ei suutu.

Erektio-ongelma on vakava ongelma. En lähde puuttumaan sen vakaviin puoliin. Onneksi lääketiede koko ajan kehittyy ja ongelmat ovat ratkaistavissa. Väliaikaisista erektio-ongelmista ei kannata olla huolissaan. Jokaiselle pippelille käy välillä niin. Ei siitä ole syytä häpeissään olla. Sehän olisi jopa pelottavaa, että olisi aina valmis kuin partiopoika, kun kutsu vaan käy. Minullakin on käynyt monia kertoja niin, että lähtötelineisiin on jääty. Yleisö on ympärillä kohissut, että eikö se nouse telineistä ollenkaan, vaikka lähtölaukaus on jo kajahtanut. Ei se nouse ei!

Seksi ei ole suoritus. Seksi on kaikki muu siinä pippelin ympärillä oleva. Seksi on kevyt kosketus ohi kävellessä. Seksi on merkitsevä hymy rakastetun huulilla. Seksi on vihjaileva viesti puhelimessa. Seksi on kuiskaus korvalla. Seksi on suolan maku huulilla. Seksi on kahden halun mittainen nautinnollinen matka.

Paavo voi olla siinä mukana, tai sitten vain statistina. Se on Paavon päätettävissä.

4 kommentti

  1. Moi! Tämä kommentti ei liity aiheeseen, ajattelinpa vain kirjoittaa päätäni vaivaavasta asiasta. Jospa ehkä joskus haluaisit vääntää aiheesta tekstiä; yksinäisyydestä, läheisyyden kaipuusta, ihon ikävästä.

    Olen päälle nelikymppinen sinkkunainen, lapseton. Minulla ei ole aikoihin ollut edes mitään seksiin perustuvaa tapailua (koska tulee vähän mälsä fiilis, jos kohtaaminen tapahtuu lähinnä genitaalien tasolla) saati sitten mitään ”enempää”. En rehellisesti sanoen ymmärrä, että miksi en löydä ketään, koska en ole susiruma, sosiaalisesti heikkolahjainen, hurjan vaativa tai jotenkin muuten tympeä tyyppi.

    Hellyysvaje, kosketuksen puute. Kärsin niistä niin paljon, että välillä tuntuu, että nuupahdan ihan totaalisesti. En ihan täysin ole vailla kosketusta, koska halaan (pikaisesti) ystävieni kanssa ja lähipiirissä on syliteltäviä lapsia. Mutta se, että en melkein edes muista, että koska olen viimeksi maannut miehen kainalossa, paijannut ja ollut paijattavana. Byää. Saati sitten, että olisin kokenut syvää tunneyhteyttä ja ollut toiselle ihmiselle – miehelle – tosi tärkeä. Kamalaa sanoa, mutta melkein jo epäilen, että tulenko loppuelämäni elämään näin. Ei tunnu hääviltä. Vaikka elämässäni on myös hyvää, aika puolinaiselta tämä tuntuu enkä pysty kompensoimaan näitä asioita millään muulla. Toisaalta tämä tuntuu itsesäälissä piehtaroinnilta ja tunnen siitä melkein syyllisyyttä. Tunnen meneväni hukkaan naisena. Jaaha, tähän kohtaan voisi laittaa pisteen.

  2. Kirjoitus on hauska.

    Itsellä pippeli ei aikuisikänä pettänyt kait kun yhden kerran ja sillloinkin oli pissahätä jota en päässyt helpottamaan. Olin siis aina valmis, partopoika, huolettomasti naisen kuin naisen kanssa. Oikeastaan kuvittelin että näin mennään maailman loppuun asti.

    Kunnes tuli avioero. Ne kaikki tunteet: mitä tein väärin, olisinko voinut estää, mitä minulle nyt käy, kuka pitää minusta huolta vanhana, hankinko koiran jne jne

    Ja pippeli petti. Ensin hävisi se eteenpäinvievä halu, sitten veltostui kalu. Stressi sen kait vei, muuta en keksi. Niin nopeasti pehmeni arvot. Samaan aikaan tuli kyllä  viiskymppisyys, miehen vaihdevuodet ja kaikki sellainen.

    No, aikaa on mennyt ja tilanne vähän normalisoitunut. Otan kuitenkin sen neljäsosan erektiolääkettä kun tiedän että seksi on illalla kuvioissa. Parempi olo kun ei tarvitse katsella että kuinka lerppa se nyt onkaan. Se on oikeasti mielenrauhalääke eikä erektiolääke.

    Suosittelen. Ei ole häpeää tässä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *