Tänään oli kummallinen päivä. Ajoin autolla. Se ei ollut oma ja siinä lähti penkinlämmitin välillä itsestään päälle. En osannut sammuttaa sitä ja perseeni oli kuin tulessa. Tai voisiko sanoa, että ajoin sananmukaisesti tuli hännän alla.
Ei siinä vielä mitään.

Tapasin hississä noin kuusikymppisen pariskunnan. Olivat menossa miehen vanhempien luokse kukkineen. He sanoivat, että vanhemmilla on tänään 66-vuotis hääpäivä. Sillä sekunnilla unohdin, että perseeni oli tulessa. 66-vuotta eikä kukaan ole puuttunut asiaan millään lailla! Tähän säästäminen johtaa. Säästetään vääristä kohteista. 66 vuotta voidaan olla naimisissa eikä mikään taho puutu asiaan.

Aloin miettiä, että miksi kutsutaan 66-vuotis hääpäivää. Onkohan se joku perverssihäät? Pakko olla. Laskeskelin, että he ovat menneet naimisiin vuonna 1949. Ei saatana. 1949. Miettikää kun aina kysytään. Että missä olit, kun Helsinki järjesti olympialaiset? Naimisissa. Missä olit, kun JFK ammuttiin? Naimisissa. Missä olit, kun Kekkonen haudattiin? Naimisissa. Entä kun Palme murhattiin? Naimisissa. Kun Suomi voitti jääkiekon mm-kultaa ensimmäisen kerran? Naimisissa. Entä kun toisen kerran? No vittu naimisissa.

Seuraavaksi aloin miettiä hääpäiviä.  Tiedättehän, on pumpulihääpäivää, hopeahääpäivää, kultahääpäivää, timanttihääpäivää, mitä niitä nyt on. Olisi melkoisen reilua laskea niiden ikärajoja. Vähän niin kuin eläkeikää nostetaan, koska ihmiset elävät pidempään. Hääpäivien vuosirajaa olisi laskettava.

Ei kukaan ehdi nykyään olla 50 vuotta naimisissa. Nykyään nuoruus valuu kuin Salvador Dalin maalaus. Ennen mentiin naimisiin ennen kuin opittiin kunnolla puhumaan. Siinä toinen yritti jokeltaa, että ei, mutta hääkellot silti soivat. Kai sitä silloin on helppo saavuttaa kultahääpäivä.

Toista se on nykyään. Ihmiset menevät naimisiin vasta nelikymppisinä ja niistäkin puolet kestää muutaman päivän seksittömän hääyön jälkeen. Entä sitten parit, jotka eivät eroa. Ei siinä paljon kukkia oteta kultahääpäivänä enää vastaan. Paitsi jos omaiset kiikuttaa haudalle. 66 vuotta saman kumppanin kanssa naimisissa vaatii joko lehmän hermoja, hirveästi viinaa tai lääketieteellisen ihmeen.

Ehdotankin seuraavaa. Pumpulihääpäivän nimi muutetaan pumpulipersehääpäiväksi. Niitä vietetään, kun on oltu 66 päivää naimisissa.
Sekin on nykyään jo tiukan taistelun takana. Nimi pumpuliperse hääpäivälle tulee sukupolvemme pitkäjänteisyydestä ja taistelunhalustamme.

Kaikki muut hääpäivät 66 päivän jälkeen nimetään taisteluhääpäiviksi. Koska sitähän se sen alkuhuuman jälkeen on.  Päivä kerrallaan taistelua mahdotonta vastaan. Tahdonkin nostaa hattuani kaikille yli 66 päivää naimisissa olleille.
Teiltä löytyy vielä sitä tahtoa, jota tämä kansakunta tarvitsee.

Olipa kiva kirjoittaa. Tässä ehti ajatus ja perse samalla viilentyä päivän taisteluista.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *